Suosittu aihe kategoriassa Kulttuuri.
Niin pitkään jo ollut sisällä tuvassa, Että on koko ajan typerää riimiä luvassa. Kerrankin se on tällä lailla näin, Joskus justiin toisinpäin. Että kun happea saa aivoihin, Se auttaa myös riimisuolen vaivoihin. Kotona ollut viikon ja herkkuja mättänyt, Hyvin v
Ei ole ollut lenkkipolulla vipinää, Eikä iske riimit sitten ollenkaan kipinää! Ollu kolmisen viikkoa jo tekeminen intoa vailla, Urheilun suhteen haahuillut jossain varjojen mailla.. Ensin mietin että liekö se oli pelkästään vaan mieltä laiskaa, Mutta lie mahdo
Ääretön äänettömyys - kietoudu hetkeksi ympärilleni, pitäen lempeästi sylissäsi. Anna tilaa ajatuksilleni vaeltaa.
kerran vuodessa on päivä jona ei haluaisi herätä mulla on ollut niitä päiviä jo aika monta enkä voisi haluta niitä koskaan ees aatella mä katson harmaiden linssien läpi mun arkea tuppisuu vinohymy hujoppeja kadun vain sitä etten koskaan oppinut rakastamaan its
Bertta seisoo johtajan oven takana, ja nostaa kätensä koputtaakseen siihen. Käsi valahtaa kuitenkin hervottomana alas. Hetken kuluttua Bertta nostaa kätensä uudelleen. Tämäkin yritys epäonnistuu, käsi pysähtyy viime hetkellä, ennen kuin se ehtii tavoittaa ovea
mul on taskussa vanha markka vaan sen röökistä palkkioksi saa sil ei oo arvoo eurookaan niin kun ei mullakaan edes makaroonii sil ei saa nykyää ei muovikassiakaa ei pyramidei rakentaneet orjatkaan eikä kukaa tiedä toisten tuskasta puoliakaan Runoilijan huomaut
”Mitäpä yljälle kuuluu?” kysäisin tutulta nuorelta naishenkilöltä, kun hänet pitkästä aikaa tapasin. Edellisellä Brysselin-lomallaan hän oli tuonut näytille tuoreen poikaystävänsä. Oikein mukavansorttinen nuorimies olikin. René Magritte Heti huomasin, että kys
Bertan sormet hyppelehtivät tottuneesti näppäimistöllä, mutta kirjoittamisesta ei tahdo kuitenkaan tulla mitään. Tänään on tasan kaksi viikkoa siitä, kun johto ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut. Iltapäivällä selviää, kuka jää ja kuka lähtee. Haluavat nopeas
Heips lukijat
Katso YouTubessa
Elämäni helminauhaa sommittelen,otan punaisen, otan sinisen, otan keltaisen,otan kaikki kirkkaat ja kauniit, kauneimmat helmet. Vastaan tulee rosoinen,epämuodostunut tumman sävyinen,ei minkäänlainen, ei kaunis,ei millään lailla sopiva valitsemiini väreihin,oli
Kun vanhan kirjoituspöytäni keskilaatikon avaa, edessä on tulostuspaperinippu, kyniä ja muita kirjoitustarvikkeita, muistitikkurasia, muistilappuja ja postimerkkejä. Jos isokokoisen laatikon avaa niin, että pääsee perälle asti – kuten kuvassa – sieltä löytyy r
VOI EI! Ja KÄÄK KÄÄK KÄÄK! Olin kirjoittanut Versaillesista suht pitkästi läppärini muistiinpanoihin, mutta kyseinen muistiinpano on mystisesti hävinnyt. Luultavasti olen vahingossa kirjoittanut sen päälle muistiinpanon jostakin muusta kirjasta. Asialle ei nyt
On hiljaista. Sää on harmaa, ja pilvinen. Syksyn tuoksua ilmassa.
Mä tunne itseni pieneksi taas mutta se tuntuu hyvältä mua hymyilyttää tuntuu kuin pienenä silloin kun löydät uuden ystävän leikkipuistosta menette keinumaan sen nimi on Lotta tai Louna tai jotain semmoista se ei ole niin olennaista olennaista on se että sillä
norjan kuningas haudattiin ei se hirmuinen paljon kunnialaukauksia saattoväkeä ja uteliaita riittämiin piispoja viittoineen presidenttejä kuninkaita sekä sureva vaimo pidetty mies, kansan rakastama tunteja häntä saatettiin siinä missä yksinäisen, hylätyn hauta
Sanani ovat loppuneet,rukoukseni ei enää löydä muotoa,mieleni on väsynyt,eivätkä ajatukseni jaksa nousta luoksesi. Mutta Sinä tiedät.Sinä tunnet sieluni,ja jossakin syvällä minussaSinun Henkesi huokaasanomattomin huokauksin. Kun mikään muuei minua enää tavoita
Pyhä jysäys, mulle ei oo koskaan käyny näin, ennen kuin nyt! Selasin mun puhelimen muistiinpanosovellusta jonne oon joskus kauan sitten kirjotellu älyttömästi vaan random asiaa, siis ei oikeesti mitään kovin järkevää vaan sisältö on tyyliin random puhelinpelej
En ole kadonnut. Olen pysynyt hiljaa. Havainnoinut. Hämmästynyt. Pysyn arjen todellisuudessa ja annan hyvin kerrottujen tarinoiden elokuvallisuuden viedä minut mukanaan, kun niitä löytää. Ja kaikkien sisäisten taisteluideni keskellä, kiemurrellessani avuttomuu
ketipinoria kansalle lääkettä häpeään ahdistukseen, masennukseen miljardit ukrainaan ja oligarkeilla on hyvä suomen syöksy on syvä vittuilua, vaatimuksia ja rangaistuksia köyhät kyykkyyn rikkaille lisää maa jossa kuolleet ruuhkauttavat krematorion eikä kukaan
Vihollinen ei väsy, ei hetkeksikään,se hiipii yössä varastaen rauhan ja toivon,tuhoten kaiken, minkä Jumala loi,saaden uskon horjumaan. Se supattaa yksinäisyyttä,”ei sua kukaan kuule, ei nää”. Mutta pimeyttä en pelkää,en sen valtaa,turvani on Korkeimman luona,
Alkaa tosiaan kesä jäämään taaksemme ja syksyä kohden vie nämä askeleemme. Toivotaan kumminkin, että vaikka nyt ovat luvanneet sateita paria viikkoa, niin saisimme aurinkoisia jaksoja pitkälti joulukuu puoleen väliin asti En oikein välitä lumesta ja kylmästä!
Hei kullat! Ihanaa että olet siellä, mun blogia lueskelemassa!
Katja Meriluodon (s. 1975) esikoiskokoelma on kasvu- ja matkakertomus, jossa runon minä etsii paikkaansa yhteisössä ja kokeilee siipiään sen ulkopuolella. Onko mahdollista olla riippumaton, pärjääkö mehiläinen ilman parveaan? Koko ajan runojen pohjavireenä on
Presidentti löysi Kekkosen viinat. Siellä ne kellarissa olivat, odottaen yhä tilaisuuttaan tulla juoduiksi, vaikka Kekkosella oli hyvä viinapää. Kukaan ei ollut niitä jälkeen päinkään juonut, sillä nykyään ei neuvotella, itävieraita ei käy, eikä humaltuakaan s
(Ystäväni Heikki Kaukoranta kuoli. 1942 - 2026) Niin pieni, niin tietön, niin kaunis, ruumiin vieras ja isäntä, mille maille menet nyt? Kalvakka, voimaton, vaatetta vailla, et enää leikiksi lyö. Animula, vagula, blandula Hospes comesque corporis Quae nunc abib
Mikä aiheuttaa tyytymättömyytenne, rouva Witkowska-Masura? Näinhän teidät tänä aamuna, kun olitte tavanomaisesti kantamassa hiilihankoja Jagiellonska-kadun mäkeä alas tyttärestänne ennätittekin mainita jo aiemmin: hän on sijoittunut edistyksellisiin suhteisiin
Playlist: Leijun ajautuksen sisässä ja kaadun turvaan räjähdysherkkä älä koske pikkurillin kynnen päälläkään en halua pudota - kultakimpale au mä salaa rakastin sitä nimeä mutta samalla kukaan ei kutsunut mua sillä oikeasti - siskot halusi uuden trampoliinin s
Tornin ikkunassa lauha aamujääsateen jälkeenantamaton vapausaatteissani taaslaulu aaveenkorviini kaikuuautuas haavesiihen uppoanlumoava aaltovie mukanaanaistien muistohänen luonaanloimuava linnajonain päivänä Vuodet Vuosi siitä kun sanoimme näkemiinviimeisen k
Mä kiipeen rappuni portaikkoaJa mietin voisko täävoiskohan tääolla kerta viimeinen Mä suljen oven kämppääniJa mietin, että enettä en vaantätä elämää Mä nauroin niille tutuilleJa mietin miksi nemiksihän nemuutti muualle Mä selaan nettisivujaJa päätän että teene
