Kirjaluotsi on erityisesti kaunokirjallisuuteen keskittyvä kirjablogi. Luen fiktiota ympäri maailman, teen maailmanympärimatkoja omalta kotisohvaltani käsin. Kirjat eivät ole pakoa todellisuudesta, vaan väylä moniin erilaisiin todellisuuksiin.
Joskus on vaikeaa ottaa selvää, mikä on Mamista oikein ja mikä väärin. Jos vaari tulee suoraan työvuorosta käymään viinalta haisevana, Koskenkorva-pullo takin taskussa pullottaen ja ylin nappi auki, Mami keittää sille kahvit ja kysyy että mitäs töissä. Ja jos
Well, what did I expect out of tragedy? Exile is an abusive relationship, and even when you leave, when you pack up your duffel bag, and take off into the long, long sea hoping to resurface in some shining world without pain, and instead end up in a place with
Mies ei vieläkään tavoita, kuka puhuja on. Hänen mieleensä nousee valokuvia ihmisistä, joita hän on joskus tuntenut, mutta jokainen niistä on epätarkka ja utuinen. Hän koettaa yhdistää kuulemaansa ääntä kaikkiin elämässään vierailleisiin naisiin, mutta yksikää
Koira istui liikkumatta. Kuono nyki tyhjää tietä kohti kauan, ennen kuin muut huomasivat mitään erikoista. Kyläläisiä alkoi kerääntyä pihoille ja pelloille, vasta kun saappaiden kopina kantautui ihmisten korviin. Ja kohta kaikki olivat paikalla. Poikaset juoks
If you met anyone as whiny, as disobliging and egocentric as the average narrator of a novel in real life you’d find them unbearable. You’d give them about five minutes before you excused yourself to get another drink, or moved to a different carriage, or aske
Pysähdy. Katso heitä. Katso tarkkaan kuin katsoisit itseäsi, jos yhtäkkiä saisit tilaisuuden katsoa omaa elämääsi tyystin ulkopuolelta. Mitä sinä näet? Näetkö nuoren pitkän pojan vai aikuisen, ohimoiltaan hennosti harmaantuneen miehen? Näetkö kauniin nuoren ty
Nuorena Lili oli ollut jokaisesta intensiivisestä hetkestä onnellinen, oli ollut valmis pitämään elämäänsä pausella, elämään stand by, liekehtimään saamissaan hetkissä, istumaan väliajat beigenvärisissä odotushuoneissa. Mitä hän nyt odotti? Ei itsekään tiennyt
’In our country it’s difficult to get rid of tenants,’ Emilio said, not anxious to take the landlady’s part against a tenant so near at hand. ’Very difficult indeed.’ ’He pays no rent,’ Maggie said. ’He has been a guest for a year and now his welcome is outwor
The words Paul wrote are disembodied and fixed forever. They will never change or disappear, as long as there are readers of his books to keep them alive. Mostly, Paul and I talked to each other, in the house, on walks, and when we traveled together to one pla
On Wednesday, the week after I gave him the job, Rolf delivered a perfectly acceptable draft of the op-ed. I commented on it and improved it, simply and joyfully, and it was a relief that it wasn’t either or, but both and. We need to act in this world and writ
Zapori atraviesa a paso lento la habitación para acercarse a María, que está sentada en un sillón junto al ventanal. Tiene un rostro fuerte, obstinado. El ceño fruncido y unos ojos hermosos. Unos ojos que le parecen vagamente familiares. —Por lo visto hablas m
Maaliskuu 1932. Voimme yrittää kuvitella heidän ensitapaamisensa. Elof Nilsson ja Arvid Hallenborg, muonarenki ja tilanomistaja. Kuinka he kättelivät toisiaan kartanon pihalla, perheen koko omaisuuden sisältävän muuttokuorman vieressä, Matildan ja lasten istue
Mama cried, and it was really loud, and then I thought that’s almost too loud for me to pretend I haven’t heard it now. I was all geared up to go to her, though as usual I had no idea what I could do to console her. Mama has been having these crying episodes e
This house is a thing both ancient and disjointed, an entity of addition and subtraction, a palimpsest of stone and wood and caulk and mud, Its existence here, on the the peninsula, is proof that everything was once something else: nothing goes away. At the co
Cora nyökkää, kallistaa hivenen päätään samalla kun sanoo itselleen, että tämä on viimeinen kerta. Hän ei istu enää koskaa pöydässä, kun hänen laittamansa ruoka valuu pitkin kasvoja. Hän ei katso enää koskaan, miten hänen tyttärensä yrittää lepytellä tuota mie
Vielä eilen Milla eli Helmin kanssa toisessa ajassa, jossa häneltä odotettiin vain päivästä toiseen selviämistä. (Vaikka hänen tilanteessaan sekään ei toki ole mikään vain.) Annan Millan palata vielä hetkeksi tuohon raukeuteen, ennen kuin tämä tarinan polttopi
All of this transpired quietly; no one turned to watch life’s drama unpacked in the gallery, but still I made a sound. I put my hand to my mouth to stop it, but it had already gotten away from me. It was his voice, Eddie Triplett’s voice coming out oh this old
Chi-chan tarttui syömäpuikkoihinsa, aloitti läpikuultavasta pyörykästä ja jatkoi yllä kuvaamassani järjestyksessä, kunnes oli kokeillut kutakin viittä laatua. Sitten hän söi toiset viisi. Ja heti perään kolmannen kierroksen. Hän hörppäsi väliin keittoa ja naps
”This was a turning point, this broke things open. That afternoon Adelle and I had a lunch date, and I confessed to her all that I’d said the night before. She was livid, furious, until I just started crying—maybe one of three times I’d managed to cry in ten y
Anna Quangel oli aikoja sitten jo luopunut roolistaan vaitonaisena kuuntelijana, hän istui nyt eloisana paikallaan sohvalla, puuttui puheeseen, ehdotti aiheita ja mietti lauseita. He toimivat hienosti yksissä tuumin, ja tuosta syvästä, sisäisestä yksituumaisuu
Keho on loputon sotatanner. Lasit helisevät taas jo aamusta. Istun pöydän ääressä ja yritän tehdä oikolukua, mutta pöytä tärisee. Värinä siirtyy minuunkin, sormiin, käsivarsiin, hartioihin, koko kehoon. Se tekee minut hulluksi, eikä korvanapeissa soiva balkani
1990-luvun alussa maantiedon oppikirjojen kartoissa oli paljon tuttuja euroviisumaita, myös sellaisia, jotka eivät olleet mukana ensimmäisellä kerralla, tietysti Iso-Britannia ja Irlanti, paikaltaan irrotettu ja lähemmäksi mannerta liimattu Islanti, kaakossa j
”So you’ve no work and no woman to show for it?” John could be blunt like this, not born from a meanness of spirit, but from a desire to speak the economical truth. Cal hesitated. John kept cutting his eyes towards him, awaiting his response. Cal wondered if n
Paris, janeiro de 1873 MEU AMOR, Enquanto lia a tua carta pensava que a podia ter escrito eu próprio há alguns anos, quando era ainda muito jovem e acreditava conhecer tudo sobre as paixões da alma. Escreves: ”O nosso amor nasceu furtivo e até onde eu alcanço
Nyt te ehkä ajattelette, että hitto mikä loukko, hitto mikä tuppukylä, miten tuollaisessa paikassa voi asua? Mutta nyt puhutaan minun kotikonnuistani, minun juuristani, joita kohtaan tunnen kaikesta huolimatta lukkarinrakkautta, rakkautta jota kukaan ei ole o
Jokin armonjärjestys sinnuun oli iskostunu. Ennen sie tunsit perin vähästä myötäeloa köyhiä ja häjänalasia kohtan. Net, jokka viinaan olit suistunhet ja poronsa menettäny, olit laiskopaskoja lutikkalasseja, ei sinulla riittäny myötätuntoa semmosia kohtan. Sinu
Hän katseli ympärillä levittäytyvää rantaa. Hän etsi paikkaa, jossa lepuuttaa silmiään, mutta rantaniitty oli yhtä mutavelliä. Rinteet, joita Iŋgá oli pitänyt itsestäänselvyyksinä, olivat kadonneet näkyvistä. Miten ne hävisivät niin äkkiä? Järven oli täytynyt
As he walked slowly up to the bedroom, he thought that now, after all these years, he was finally becoming a grownup. What did he mean by that? That he was finally beginning to understand the multitudinous aspect of people. He was amazed by it, really, now tha
Minä tein Excelin, Olli sanoi. Tietenkin teit, Assin teki mieli sanoa. Hän ei muistanut ainuttakaan muutosta eikä suunnitelmaa heidän seurustelunsa tai avoliittonsa ajalta, jolloin Olli ei olisi tehnyt Exceliä asioiden eri puolista. – Tuliko sen avulla jotakin
Miksi vieläkin jaksettiin kiistellä housuista ja pitää yllä uskomusta, että housut tekivät naisesta siveettömän ja vaarallisen. Pelättiinkö, että housuissa nainen pinkoisi vikkelämmin pakoon, pääsisi vapaaksi tarpeen tullen, vaeltaisi uusiin maisemiin ja ymmär
