Välillä tarvitset herätyksen, joka ravistelee sinut irti haaveiluistasi, rakas sielu. Se tapahtuu usein läheisen ihmisen kuoleman tai sellaisen diagnoosin muodossa, joka saa sinut kyseenalaistamaan oman ymmärryksesi siitä, mistä elämässä oikein on kyse. Raju u
Katselin Arman pohjantähden alla -ohjelmaa vanhustenhoidosta. Sai pohtimaan sitä jospa olisi nyt vanha ja kuolema lähellä. Mitä tekisin? Varmaankin eläisin elämääni täysillä. Ehkä istuskelisin vain hiljaisuudessa ulkona luontoa ihmetellen, tuoksuja haistellen,
Olin sotilas. Ammattisotilas. Legioonalainen. Uuden ajan sankarivainaja. Sodin maailmalla. Ukraina jäi viimeiseksi. Kaaduin maan puolesta, vaikka en ollut siellä kasvanut. En kuulunut mihinkään. Kotia minulla ei ollut. Sodassa halusin kotiin ja kotona sotaan.
Kun poikkesin Boulevardilta pienelle sivukadulle, näin entisen vaimoni touhuavan ahtaassa kivijalkaputiikissaan. Hän puikkelehti kynttiläliikkeessään, kädet täynnä hopeapaperia ja joulunauhoja. Hän nauroi asiakkaalleen, aivan samalla tavalla kuin ennenkin – pi
Kenttäsoltun requiem Miks' oot niin hiljainen, en sanaakaan irti en Nojaat päin kuin peruttu ois huominen hirttäen, kohta joudut tapat ihmisen, elävän, sinä tunnet sen Ois kai olla armollinen - en, ei sähköön suostu! , vaikka sit ampuen Kolikon kilaus, kuulitk
Uskoin sotaan ja oikeutukseen. Uskoin isänmaahan. Olinhan vielä nuori, naiivikin, joka uskoi kuriin ja tulevaisuuteen. Ehdin naida morsiameni vain hetkeä ennen kuin kaaduin. Silloin olin jo muuttunut mies, nuori, mutta vanha mies. Koskaan en luovuttanut, en is
Minusta tuli kuuluisa vasta kuoltuani. Minut nimettiin Maunulan muumiomieheksi. Viruin kuolleena asunnossani kuusi pitkää vuotta, presidentitkin ehtivät vaihtua, muumioiduin, laskuni maksoi sosiaalitoimisto, ja koska en luonnollisesti aiheuttanut häiriötä kene
Kun valmistaudut seikkailuun, teet listan ja tarkistat sen kahdesti. Pakkaat kaiken, mitä luulet tarvitsevasi. Ja eikö tuttujen rajojen ulkopuolelle lähtiessä ole aina mukana myös ripaus tuntematonta? Voit tuntea yhtä aikaa sekä pelkoa että jännitystä. Kuolema
sai sentään muistokirjoituksen, sellaista ei saa päivän lapsetkaan erakko, joka ei tehnyt itsestään numeroa mutta miksi vaelsi yössä yksin jos oli lämmin ja huolehtiva miksi hänet ryöstettiin kerta toisensa jälkeen vaikka hänellä ei ollut enää mitään sellainen
Annoin haastattelun. Vuosia sitten. Yritin itsemurhaa. Kerroin toimittajalle, etten sitä oikeasti tehnyt. Kerroin, kuinka paljon on suunnitelmia, kuinka petyin rakkaudessa. Aina. Mutta tein sen sittenkin. Itsemurhan. Vuosia myöhemmin. Vierailtuani kuolleen sis
Historian alkuhämärästä asti noidat ovat olleet tuiki tarpeellisia yhteisöilleen. Noidat olivat/ovat yhteisönsä parantajia, neuvonantajia, elämän ja kuoleman vartijoita. Noidat toimivat henkisenä siltana kuolleiden ja elävien välillä. He vartioivat suojellen e
Minun nimeni oli Martta Koskinen, ammatiltani olin ompelija, vallankumouksellinen, yhden luokan koulua käynyt. Kun minut ammuttiin maanpetoksesta, en tiennyt olevani viimeinen teloitettu nainen. Huusin kuolemaa Mannerheimille, Rytille ja Tannerille. Näin sen s
En koskaan halunnut olla heikko, halusin olla Viikinki. Sellainen minusta tuli, kuten lopulta heikkokin. Se oli pahinta mitä tiesin. Ei enää koskaan toisten armoilla, kuten lapsena. Ei enää sukkeluuksia, kaikki teetti työtä. Minähän olin kaikkea, pelle, portsa
Jos jotain kadun en koskaan antanut itseni rakastaa, rakkaus oli minulle aivan liian vaikeaa, halusin sen olevan puhdasta, mutta mielessäni se oli likaista, minä olin likainen, syntinen. Tunteeni olivat vääriä, niitä oli liikaa. Tieni loppui, ennen kuin annoin
Minussa asui pahuus, jota en voinut hillitä.Olin Suomen vihatuin mies, Jammu-setä, namusetä,ruma hirviö ja peto.Minusta varoiteltiin, mutta ei riittävästi.Minulta vaadittiin katumusta, en osannut,koskaan en sitä niille antanut.Jos se jotain lohdutti, kuolin yk
Minä sanoin juovani itseni hautaan, niin myös tein.Viha ja ahdistus eivät sittenkään helpottaneet,kaikki oli lopulta liikaa.Halusin nähdä mitä on toisella puolella, niin myös tein.Eihän kaikki voinut olla tässä, eihän?Runoilijan huomautus. Alexi Laiho oli yksi
Jos useampana vuonna olen kirjoittanut syntymäpäivä-blogin tällä samalla otsikolla. Luulen niiden löytyvän aiheesta kiinnostuneille Googlesta. Jollain lailla elämän laakettelurinteeseen tulee joka vuosi uusia, väistettäviä pujottelukeppejä. Sen selvittäminen h
Olen aiemminkin kirjoittanut palliatiivisen hoidon menetetyistä mahdollisuuksista mutta nyt lähestyn aihetta eri näkökulmasta. Välillä tässä työssä käy niin, että joudummekin selventämään potilasta hoitavaan yksikköön, että potilaalla on mahdollisuus päästä es
Eilen Jussi oli etätöissä ja minä työpaikalla. Kun huomasin Jussin laittaneen minulle viestiä kesken päivää, minun piti tavata se muutamaan kertaan ennenkuin tajusin mitä siinä luki. Sekä viljakäärme Mini että sininuolimyrkkysammakko Beta olivat löytyneet kuol
se vain vaimeni ja hiipui, siihen tuli säröjä, joita en koskaan saanut kurottua umpeen. Olen väsynyt vastoinkäymisistä, en jaksa. En yksinäisyydestäni ketään tuomitse, heillä oli siihen syynsä. Hopeinen kuu ei enää luokseni tuu, toimittajat kyllä, utelias kans
Aaronin puoliso Dorothy kuolee onnettomuudessa kotona. Shokki ja myös syyllisyys pitävät Aaronia tiukasti otteessaan. On lukematon määrä "mitä jos"-kysymyksiä, etenkin kun heidän viimeiset sanansa toisilleen olivat riitaisat. Mitä jos päivän aikana olisi tapah
En tiedä johtuuko se lähtöpäivän lähestymisestä, eletyistä vuosista, alati lisääntyvistä vaivoista ja sairauksista, välillä minua vaivaamasta yksinäisyydestä yhdessä tai erikseen niistä kaikista tai jostain aivan muusta. Tiedän vain, että omien päivien rajalli
Viimeaikainen tutkimus kadonneista tiedemiehistä on sytyttänyt uudelleen keskustelun vuosikymmeniä kestäneestä kuolemantapausten sarjasta UFO-tutkijoiden keskuudessa. Vuodesta 2022 lähtien on tapahtunut vähintään 11 kuolemantapausta ja katoamista, joissa uhrei
Ensiksi he sanoivat minun kuolleen tapaturmaisesti, kaikki kun tiesivät etten ollut enää tähtien suosikki. Ei se mikään tapaturma ollut, kaikesta meni pohja vuosia sitten, jo silloin sydämeni kuoli, se vain löi viimeisen kerran, kun istuin nojatuolissani takki
Ystävät ilmestyivät auttamaan vasta kuolemani jälkeen. Niin minullekin kävi. Kun viruin yksin ja piestynä kielitaidottomana Espanjassa, edes laulu ei minua auttanut. Se oli minut aina pelastanut mutta enää kelpasin laulamaan vain humalaisille itsekin humalassa
sanan käyttö, miten se sopii sinun suuhusi? Korvaatko sen mieluummin jollain muulla sanalla, kun puhut kuolemasta tai siitä, että joku ihminen on kuollut? Poisnukkunut, menehtynyt, siirtynyt ajasta iäisyyteen ja mitä näitä kaikkia korvaavia sanoja onkaan. Jos
Aloitan uuden postauksen purkaakseni ajatuksiani tästä hetkestä ja toki monesta muustakin hetkestä. On 19.4. sunnuntai. Isäni syntymästä on tänään kulunut 108 vuotta. Hän oli kuollessaan 80-vuotias. En aio nyt kirjoittaa aiheesta enempää paitsi lähettää onnent
Olen viehtynyt Turun hautausmaasta. Siitä kerroinkin jo taannoin yhdessä blogijutussani. Olen niin tykästynyt paikkaan, että vierailen siellä valehtelematta ainakin kolmesti viikossa, jokaisella kerralla liki kaksi tuntia. Iltalenkit, aamulenkit ja iltapäiväte
David Wilcock ampui itsensä kotonaan Nederlandissa, Coloradossa, noin 24 kilometriä Boulderista, Coloradosta länteen. Sain tästä uutisesta tietää seuraavana päivänä tiistai-iltana. Minulle jaettiin tämä Boulderin piirikunnan sheriffinviraston alustava raportti
Hiivuin hiljaa. Kirjoitin oman näytelmäni niin. Lauluni oli laulettu. Niitä olikin paljon. Maljani tuli täyteen join sen viimeistä pisaraa myöten. Kuten aina tein. Minulla oli kaikkea liikaa. Paitsi aikaa. Tahdoin vain hiipua pois. Hövelöstä tulin. Hövelisti e