Elina Heidi Rinkeli
elinaheidirinkeli.comPuhtaasta ruoasta kovin innostunut elintarviketieteilijä ja nykyisin erityisen onnellinen, Elina Heidi Rinkeli, joka yliopistoelämän sivussa pitelee kynää hyvin hellästi ja antaa kovaa kyytiä käsipainoille. Ajatuksia ja oivalluksia arjesta ja vähän syvemmältä - sanoilla hivenen kauniimmaksi muotoiltuna. Intohimoinen liikkuja ja sitäkin omistautuneempi eläjä. Pienien ilojen etsijä, jolle kaikki on suurta.Terveys ja hyvinvointiTunnisteet: vähän runoo, ajatuksia, itsetutkiskelu, aamuajatukset, syvällistäSeuraa 5 kirjautunutta seuraajaaSijoitus 131. (terveys ja hyvinvointi) ja >500. (kaikki blogit)
Ladattu yli 2h sitten.
Elina Heidi Rinkeli - postaukset
Tavallasi tässä.
Elina Heidi Rinkeli · 22.02.2021Kevään kirkkaudelta minuun hautaudut, sinut hyssyttelyyni suljen, rakkauteni tiivein kääre. Silmät kiinni laillasi painan, jotta auringon kanssasi tunnen. Tavallasi tässä olen. Teen hetkestä elinehdon, annan sille...
Myrskyn kasvatti.
Elina Heidi Rinkeli · 11.11.2020Hän syntyi hyräillen myrskyn tahtia, kehtolaulua pyörretuulesta. Se oli kahdesta hän, joka tarttui puuskaan, ei lain toisinpäin. Vaikka rajua hänessä oli vain ihonpintaa hivelevä ilma. Hän osasi elää päivinä...
Viisari vaille sinä.
Elina Heidi Rinkeli · 29.09.2020Unessakin silmäni ovat auki sinulle. Ummistan vain ajatukset, joissa et esiinny. Pidän ajatuksesta, etten näe ääriviivojasi. Minä tunnen ne koskemattakin. Yöt ovat lyhyitä sinun vierelläsi,...
Pikkututkijalle.
Elina Heidi Rinkeli · 18.09.2020Onnellakin on kulmat eikä linnuilla toimi aina siivet. Joskus mieli kulkee ja jalat eivät. Siltaa paremmin voi kantaa yli oma loikka. Ampiainenkin kaipaa rauhaa ja kotia, känkkäränkkä taas ymmärrystä ja tyynyä. Pimeässä...
Onnilennokki.
Elina Heidi Rinkeli · 30.08.2020Onni lennähti kämmenelle. Sanoi ota kiinni mutta älä kädellä. Sulje visusti, kiedo tiukasti, purista hellästi sormin sörkkimättä niin liimautuu pieni onnilennokki sinuun iäksi. Ja jälleen lentoon lehahti kun vieno...
Ote.
Elina Heidi Rinkeli · 18.08.2020Heihein sanon helposti ja ohi horjuu kaiketi aika lailla kaikki. Minuutit eivät muista minua edes mateluvauhdissa. Haluaisinpa pysyä kyydissä. Patsas ihmisen ruumiissa kuvaa osuvasti jälleen minua. En saa jalkojani irti...
En itsestäni lohkeilisi.
Elina Heidi Rinkeli · 09.08.2020En minä syyttä pyytäisi murusiani maasta riipimään enkä itsestäni lohkeilisi jos koossa pysyisin ilman tahmaista rakkauttasi. Käsittele muruseni tönköimmällä rakkaudellasi kun olen vain...
Olipa kerran oma satuni.
Elina Heidi Rinkeli · 30.07.2020Piipahdin peikolla, päästin kaikenmoisia luokseni. Vaelsin unohdettujen metsässä etsimässä peilikuvaani. Nielin kaikenlaista, omena oli niistä vähäisin. Mikään ei myrkyttänyt riittämiin,...
Poikamme.
Elina Heidi Rinkeli · 11.06.2020Me sinut askartelimme, äiti ja isi. Pikkupyörre hiuksissa, isi matki sen itseltään. Tumma pörrö päässä, isi hiukan lantrasi omaa väriään. Suuren suuret pikkupöllön silmät, ne isi piirsi mallista äitiä katsoessaan, taisi...
Vielä hoivaat luomusta.
Elina Heidi Rinkeli · 14.04.2020Odotin poukamassa, kaislikossa, aina vain myrskyä, en harkinnut tyyntä. Kaislan varsi, se katkesi, kun kerroit ainoastaan kaukosaarten myräköistä. Sait kaislikon kuiskaamaan elämämme...
Aika etenee ilman meitä.
Elina Heidi Rinkeli · 05.04.2020Voisin olla missä vain, siellä, täällä tai tien päällä, kunhan olen tässä. Kanssasi tätä samaa hengittämässä, silmillä näin häntä hellimässä. Tätä hetkeä kanssasi kaikkialta koskemassa,...
Kun kolmistaan aloitellaan elämää.
Elina Heidi Rinkeli · 01.04.2020Kuis nyt yhtäkkiä näin. Toinenkin kainalo käytössä, kaikessa yksi aina keskellä, kolmas kulho puuroa odottamassa, pikkusukat kuin aina olleet...
Kolme.
Elina Heidi Rinkeli · 31.03.2020Kuka sinut luoksemme lähetti? Tämän päivän toivo vai huomisen maailmanrauha. Hetken huolettomuus vaiko seisahtumisen taito. Levollisuuden suoja vai valonpilkahduksen tuoja. Haikaraparvi vai kahden yhteinen pilvilinna....
Sinun kiertolaisesi.
Elina Heidi Rinkeli · 12.03.2020Istutit minut eteen taivaanrannan. Laveerasit vaalealla taustaa. Katsotaan taa kaartuvaa. Olen sinulle kiertolainen, tuo tuike ja sivellinvedot. Olen sinulle kaikkeus, ehtymätön universumi. Olen sinulle maailmasi,...
Kämmenelle.
Elina Heidi Rinkeli · 21.02.2020Mikään kämmen ei minua kannattele. Se oli päivä sellaisen jälkeen. Maailma käsivarsilla alkoi painaa. Ryhtyi painamaan aivan liikaa maan tahdon suuntaan. Taakka tahtoi kannatella. Sanoin kuinka nurinkurista. Aika...
Haurain kallisarvoisin
Elina Heidi Rinkeli · 03.12.2019Elämäni kallisarvoisin käsiin laskettuna mitä haurain, mielestäni maailmassa murenevin. Miksi näin. Yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen on todennäköisin. Lentää minun kallisarvoisin. Miksi...
Meidän kaarnalaiva.
Elina Heidi Rinkeli · 10.11.2019Kaarnalaiva tuuliajolla ja rantaviiva vinkura. Keulan kurssi hukassa, taivas meren pohjassa, ankkuri pilven reunalla. Yli laidan, huutaa ajatuksista jokainen. Ja kaarnalaivan kapteeni hyppää perässä. Tuuliajolla eikä...
Saaliseläimen mielenmaisema.
Elina Heidi Rinkeli · 31.10.2019Kuinka tassut toimivat jellonan. Näinkö raidallinen röyhistelee rintaa. Selkärankako kasvoi kulmahampaiden kustannuksella. Karjuu kuuta, ulvoo kaipuuta. Yhtä kaikki, kaikuu suuruutta. Vaan...
Pitkäksi venytetty hetki.
Elina Heidi Rinkeli · 17.10.2019Ethän estä, ethän pakene, eihän edetä tästä hetkestä. Ethän kannattele kattoa käsillä. Annathan avaruuden tavallaan laskeutua. Annathan mun kokea painottomuuden sun sylissä. Ethän peitä...
Meistä teräksisin en ole.
Elina Heidi Rinkeli · 02.10.2019Karjun vain tuskasta. Selässä ei ole kaikkeen kilpeä. En siirrä vuoria. Enkä ole aina kansien välissä. Huolin luokseni liikaa huolia. Kahdelle jalalle kaipaan tukea. Näen yksin ollessani...
Tyttö, joka kulki murusilla.
Elina Heidi Rinkeli · 26.09.2019Murunen, sanottiin rakkaudesta. Mutta muruinen oli maani pohja omaa pohjaani vasten. Rakas murunen kulki heiveröisellä murumaalla varoen murskaamasta muruja askeleidensa alla. Olisinpa...
Rakkaus oli lähtökohta.
Elina Heidi Rinkeli · 22.09.2019Sinua niin että itku uskoo syntyessään jo lohtuun että nouseva pimeys saa vain syleilemään että katse koskettaa kaiken takaa että pelko kaksinkertaistuu jakautuessaan kahtia että...
Odotan.
Elina Heidi Rinkeli · 15.09.2019Päässä ajatukseni on aita jonka takana odotan odotan odotan. En haavekuvia, en vuosien ajatuksia. Odotan odotan odotan tapahtuvaa. Tuuli vinguttaa aidan saranaa. Tahtoisin haaveiden ilakointiin mukaan. Ulkopuolella vain...
Kappale kirjaani.
Elina Heidi Rinkeli · 09.09.2019Saatoin kirjoittaa jo sivuni, menneellä vahvistaa kohtaloni, sadannella rivillä totesin. Takakantta öisin kokosin, viimeistä painosta salaa pelkäsin: ei kannesta kanteen liian aikaisin. Vaan joku kappaleen kirjaani...
Vielä punaiseen vaahteranlehteen.
Elina Heidi Rinkeli · 06.09.2019Minä luotan yön väistyvän ja sateen kastelevan. Minä luotan pisaran eksyvän vielä huulilleni. Minä luotan lammikoiden laskevan omia reittejään. Minä...
Siihen asti.
Elina Heidi Rinkeli · 24.08.2019Tahtoo törmätä ennen kuin tulee vastaan. Taistelee aiemmin kuin matkaa taittaa. Kohtaa ilman kulkusuuntaa. Vuotaa varrelle varmuuden vuoksi. Jos vain olisi siihen asti. Ollaan onnellisia siihen asti. Ei olla kunhan-onnellisia.
Tunnistatko sen päivän elämästäsi.
Elina Heidi Rinkeli · 14.08.2019Sinä päivänä länsituuli kääntyi itään. Ukonilma murjoi muita paitsi minua. Sinä päivänä sade ei kastellut. Pisarat kiersivät onnellisia. Sinä päivänä...
