Athenenoctua: Minä uskon luontoon
Vesi kuljetti minuaeteenpäin,kysymättä mihin olen menossa,tahtomatta tietää määränpäätäni.Se oli tyyni ja rauhallinen,silloin kun minäkin olin.Se oli myös myrskyisä,silloin kun sisälläni myrskysi.Aina se kuitenkin kannatteli,kuin äiti lastaan.Kallio selkäni ta

























