Hyvän mielen blogi, tarinoita ja hetkiä, luontoa ja retkiä Sveitsissä. Kolmen kulttuuurin elämää, pohjoisesta tropiikkiin. Patikointia, ulkoilua ja reissuja, ropaus kuntoilua ja vähän kulttuuria, kohtaamisia ja kuulumisia.
Tänään on hyvä päivä katsella kuvia, sillä ulkona leijailee lumihiutaleita. Kunnan tyypit keräsivät äskettäin aurausmerkit pois, joten usko kinoksiin on kaikesta huolimatta vähäistä. Kukkuloilla on lunta, meillä vain märkää ja autojen katoilla valkoista riitet
Sämtiserseen patikkareitti on ympäri vuoden auki, silloinkin kun muualla on välikausi. Lumirajan paikkeilla, missä polku muuttui jääradaksi, oli pakko laittaa liukuesteet kenkiin ja ottaa sauvat avuksi. Alun jyrkän nousun loppupäässä meitä kohti liukui mies ho
Jakobsweg-projekti (Santiagon tie) on ollut jäissä viime keväästä, kun edellinen osuus päättyi Stegiin. Todella varhainen lämmin kevätsää pisti liikkeelle ja palattiin Stegin asemalle ja lähdettiin tallaamaan kohti Rapperswiliä. Zürichin ylängöllä oltiin nelis
Joku kysyi, että onko sitä nyt sitten pakko lähteä sinne jäisille jyrkänteille notkumaan?! Ei, ei ole. Välillä niitä silti tulee vastaan odottamatta, vaikka tilanne on etukäteen tarkistettu. Ja toisinaan tilanne on hallittavissa hyvin varustein. Silti näiden e
Metsä oli muuttunut luistinradaksi, jota riitti koko jokivarren verran. Edellisestä liukastelusta ja pakon edessä vetäytymisestä reitiltä edellisviikolla oppineena olin ottanut mukaan juoksuun sopivat liukuesteet. Kumisissa osissa on metallikierrettä, joka tar
Vetäisen talvipatikkakengät yleensä ensimmäisen kerran jalkaan vuoden lopussa ja kohteena nk. Golden Jesus eli Vorder Höhi. Aurinkoa, kimmeltävää lunta, ihanuutta juuri sen verran, että pääsee talven makuun. Tiesin, ettei lunta juuri ole, mutta ruohoinen polku
Joulumarkkinathan on ihania. Tepastellaan joulukuplassa, haistellaan kerran vuodessa ilmoillle pölähtäviä maustekombinaatioita ja maistellaan rasvassa paistettuja ylilyöntejä. -Tai sitten kyyrötetään sateessa varjon alla, täristään kylmästä, sadatellaan ihmisp
Viimeinen 26 Summit Challengen reitti tarvottiin marraskuun puolella ja hups, haastehan oli jo päättynyt. Viime vuonna sää oli leuto ja aikaa pidennettiin. Reitit on yhä saatavilla, mutta pisteitä ei kerry ja suurin osa poluista on poissa pelistä lumen ja jään
Kotona klo 8 olin ihan, että let´s go. Yhdeksältä junassa toivoin ainoastaan mahdollisuutta vetää pitkäkseen torkuille. Tuntia myöhemmin istuin harjanteella juurten ja lehtien päällä adrenaliinin herättämänä. Etenin istuen. Metrin levyisen harjanteen rinteet e
Piti äkkiä kiiruhtaa laittamaan pari kuvaa tänne, ettei jää koko lokakuu väliin. Sillä niinhän siinä kävi, että työreissujen ja muuton väliin mahtui myös törkeä flunssa ja energiatasot on yhä aikalailla alakantissa. Vuorillakin olen käynyt, mutta kaikki liikun
Elämän illuusiohan on, että joku olisi pysyvää. Ainut mistä kenties niin voisi sanoa on muutos ja liike. Se on ehkä tämän vuoden motto. Joka tapauksessa, olin reppu selässä rinteessä ja nousemassa Arosan Weisshornille. Sauvat olivat kotona, koska eivät mahtune
Kesä ei voi olla vielä lopussa, sillä haluan vielä tuntea lämmittävän auringon, kesäsateen tuoksun ja kulkea alppiniityn poikki heinien kutitellessa sääriä. Ja vielä olisi niin monta 26 Summit Challengen reittiä noustavana! On silti vain pakko hyväksyä; tämä k
Viikon toinen retki alkoi tahmeasti, ensin Zürichin ruuhkissa ja samaa Luzernissa. Kun päästiin Pilatuksen ohi ja Sarnenin (edellinen reissu täällä) paikkeille, oltiin jälleen selvillä vesillä tai siis tässä tapauksessa vuoristotien alkupäässä, menossa kohti u
Kolmas kuiva päivä – jotka siis tähän asti olivat osoittautuneet kuitenkin melko kosteiksi – joten liikkeelle. Reppu selkään ja menoksi, vaikka yritti ripotella ja taivas näytti ukkostavalta. Juna vei Baselin suuntaan Liestaliin. Pikkuruinen historiallinen kes
Sattui niin, että olin työjuttuja varten Engelbergissä. Fürenalpista lähtevän reitin varrelta löytyi myös 26 Summits Challengen kyltti, joten sain sieltä pisteen edellisten kaveriksi. Kasassa on 9 ja vielä olisi tallattavaa. Asunnonetsintäprojekti valitettavas
Menzingenin päätapahtuma sunnuntaina: pari outoa tyyppiä reput selässä pyöri keskustaa ympäri. Syy: ohjeet, kyltit ja tekniset apuvälineet osoittivat kukin omaan suuntaansa. Polku löytyi, mutta katosi jälleen niityn tullen. Nurmirinteessäkään ei reittiä näkyny
Appenzeller Ausserrhodeniin on viikkokausia luvattu viikonloppujen iltapäiväksi ukkosta. Tänään päätin, että okei, tulkoon ja lähdettiin ajoissa, päämääränä olla autossa ennen salamointia. Kasasin kamat vauhdilla ja näytti ihan pätevältä läjältä. Yksi tekijä p
Euroopan kartalla Sveitsi on se viileämpi keidas hornankattilamaisten lämpötilojen keskellä. Silti kuuma on ollut kasvoille iskevä, varsinkin asfaltin ja betonin keskellä kaupungilla. Kotona on hyvä, järveltä tulee tuulenvirettä ja sisällä on kivilattiat. Verh
Koska Appenzelliin ei taaskaan päästy ukkosen takia, ajeltiin junalla sinne minne myräkkä ei ylettänyt eli St. Galleniin. Itään siis kuitenkin. Junamatkaa riitti sen verran, että avasin Blévitan Flammkuchen piparipaketin ja tuomio oli välitön: maistuu nahistun
Idässä olikin yllättäin luvassa ukkosta, helle oli painostava ja Aldolla flunssan rippeitä, joten vaihdoin lennosta retkisuunnitelmia kevyempään ja sateettomaan. Kuumuus hidasti matkantekoa aika lailla, oli pakko pitää juomapausseja vähän väliä. Oltiin siis Gr
Lenzburgista Hallwiliin vievä huippuhaasteen 2/26 reitti kuulosti sopivalta hellepäivän retkeltä, mutta homma oli hyytyä jo alkuvaikeuksiin, sillä junathan eivät kulkeneet meiltä kaupunkiin ratatöiden takia. Ylimääräisetkin bussit olivat täynnä kuin sardiinipu
Olin Baselissa Euroviisujen finaalipäivänä kirjoittamassa ja kuvaamassa juttua ja olo oli sen jälkeen kuin olisin kieppunut päivän Haminan kaupungissa. Jotta tämä avautuisi muillekin kuin Kymenlaaksolaisille, niin pää on kuin Haminan kaupunki viittaa sen ympyr
Konstanzista Einsiedelniin vievän Jakobswegin (Camino de Santiago) välietappi kuulosti hyvälle vappukävelylle, sillä sää oli kuin heinäkuussa ja muutenkin oli sen suuntainen olo, että olisi kiva mennä retkelle. Vaikka Fischertaliin, jonne päädyimme edellisellä
Reissutöiden jälkeen pää on kuin Haminan kaupunki, eikä vähiten koska juna veti ympyrää niin vuoren sisällä kuin laaksossakin. Pääsiäinen jäi vähän puolikkaaksi, mutta kuka sitä enää edes muistaa, kun maanantaina Zürichissä oli keväinen hurlumhei kiltojen Sech
Puolitoista viikkoa on mennä hujahtanut viilettäen paikasta toiseen ja koska kuva ajasta on kuin pienistä mosaiikeista tehty liikkuva installaatio, tässä valitut sirut: Olen… …keskittynyt katselemaan Genevenjärven pintaan, sillä näiltä seuduilta kuulemma löyty
Elämän eri kerroksissa tuulee räväkästi. Pyörällä poljin kaiken voiman mitä irtosi, siis tasaisella ja vastatuulessa ja tunsin, kuinka puhuri tunkeutui kypärän sivuilta hiuspohjaan. Yritin ottaa puuskat vastaan varmalla tanko-otteella, etten lentäisi katuun ja
Nyt olisi loistava hetki nostaa kytkintä ja lennähtää Sveitsiin, sillä tämä on se hetki, jolloin kontrasti on ehkä suurin. Suomessa on yhä talven rippeitä, Keski-Euroopassa kukkivat kirsikat, magnoliat, aprikoosit, kevätesikot, narsissit, kameliat ja vaikka mi
Zürichissä on lanseerattu tapahtuma, joka on ehdottomasti yksi parhaista. Ideana on kerääntyä yhteen, lukea kirjaa kaksi tuntia ja se on siinä. Paikka vaihtelee kahvilasta hotellin loungeen, kuten nyt, kun olen itse ensi kertaa sohvalla kirjoineni. Suurin osa
Perjantaina tuntui, että nyt on talvi nähty. Vetäisin repun selkään ja sain toipilaan mukaan, parinkymmenen kilometrin haasteesta huolimatta. Vakuutin, että tämä olisi tasaista. Meilläpäin ei muutaman sadan metrin korkeuseroja noteerata. Santiagon tien, jota J
Taas Flumserbergillä tai ainakin melkein. Juuri ennen vuoristotien alkua otti meidät vastaan poliisi, mikä tarkoitti u-käännöstä. “Kaikki täynnä,” oli yksioikoinen selvitys. Meidät ohjattiin asemalle ja sen viereiselle teollisuusalueelle. Vasta shuttle-bussiss
