Avojaloin on kolkytplus-naisen tutkielma siitä, voiko äidiksi päätyä adoption kautta ja jos, miten.
Olennainen on otsikossa. Elämä on tavallista, ihanaa ja täyttä ja joskus kamalaakin (se ei johdu lapsesta). Mitähän te rakkaat lukijat -teitä on edelleen, vau!- haluaisitte sitten kuulumisistamme tietää? Mitä minä odottajana halusin perheellistyneiltä kuulla?
Lapsi rakastaa lunta. Hän lapioi, kiipeilee, mönkii, tekee lumienkeleitä ja lumiukkoja, istuu pulkassa ja haluaa joka päivä hiihtää. Hän pyytää myös saada syödä lunta aina ulkona ollessamme, kuinkas muutenkaan. Tähän mennessä joulukuun suosikkiasioita ovat lap
Syksy on pitkällä. Olemme sairastaneet paljon. Jokainen flunssaton päivä tuntuu lahjalta, ja silloin yritämme tehdä kaikkea sitä, mitä sairaana ei voi tehdä. Käymme metsäretkillä, kerhoissa, ulkona leikkimässä ja pyöräilemässä. Tapaamme tuttuja, aikuisten ja l
Lapsi on kaunis kuin karkki. Sen lisäksi hän katselee ihmisiä mielellään ja hymyilee paljon ja (mielestäni) sangen hurmaavasti. Tällä yhdistelmällä saa huomiota välillä kiusaantumiseen asti. ”Kylläpä osaa olla suloinen lapsi!” ”Voi mitkä silmät, niin tummat ja
Takana on tähänastisen elämäni paras kesä. Ihana, lämmin, ulkona vietetty, hauska kesä. Ostan lapselle välikausihaalarin kirpparilta, kun mies huomaa, etteivät verkkarit ehkä tosiaan enää riitä lämmittämään pientä ihmistä. Kaverilta saaduista, lenkkareita pykä
Kun laukut on purettu, alkaa käytännön asioiden hoitamisen pitkältä tuntuva putki. Pienen maahanmuuttajan saapuminen Suomeen vaatii ensinnäkin käynnin digi- ja väestötietovirastossa, joka onnistuu ennen lähtöä varatulla ajalla sujuvasti. Jätämme pöydälle kopio
Sekalaisia muistiinpanoja yhdeltä tavalliselta päivältä: Aamu, kello puoli viisi. Herään sikiunesta pieneen nyrkkiin selässäni. Herätys, on jo aamu, toimintaa! Lasta ei väsytä, minua väsyttää meidän molempien ja naapurinkin edestä. Lapsi ei taivu enää uneen, j
Ensimmäinen viikko kolmihenkisenä perheenä on lapsiperheunelmaa. Vietettyään pari ensimmäistä päivää mietteliään näköisenä ja lähinnä sylissä, lapsesta tulee reipas ja iloinen, hyvin syövä ja nukkuva, kehotuksia totteleva ja niin suloisesti hymyilevä, että kai
Kello on 20.53, makaan hotellihuoneen jättiläismäisessä parisängyssä ja vieressäni nukkuu kädet sivuille t-malliin levittänyt pieni ihminen. Kohtasimme hänet, päiväuniltaan herätetyn lapsen, pelkistetyn toimistorakennuksen aulassa. Ennen tuota hetkeä olimme ta
Ilmastointi humisee. On kuuma, sisällä ja ulkona. Työpaikan mustekynä rapisee miehen täyttäessä viimeistä ennakkoselvityslomaketta. Jossain kaukana alhaalla kiertää miljoonakaupungin loputon liikenne. Lelut on purettu matkalaukuista hotellihuoneen pöydälle. Mu
Vapaapäivät tuntuvat juuri nyt kovin pitkiltä. Surffaan netissä, pesen matkoilta kertynyttä pyykkiä, plaraan turhautuneena adoptiota käsitteleviä kirjoja. Kierrän kirpputoreja, katselen sillä sillä silmällä lastenvaatteita ja -kirjoja, välillä ostankin jotain.
Adoptiolasta odottavat aikuiset eli tulevat vanhemmat saavat opetella vastaamaan monenlaisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Kukaan ei tarkoita pahaa, mutta joskus ystävälliset kommentit kertovat vain niin suuresta tietämättömyydestä, että vastailu ja selittämi
Laskettua aikaa (tai mitään sinne päinkään) ei adoptio-odottajalle meidän kontaktissamme anneta. Lapsen ja vanhempien yhdistäminen on sisältölähtöistä työtä, mikä tarkoittaa ettei vuoronumeroita ole. Lapsi tulee kun tulee, jos tulee. Siitä huolimatta huomaan l
Eräänä pakkasenpuremana vapaapäivänä aloin etsiä netistä kattavaa listaa siitä, mitä kaikkea taaperoa odottavalla olisi syytä olla kodissaan, kun lapsi tulee kotiin. Tätä edelsi tietysti puolen päivän nautiskeleva kirpparikierros, josta mukaan tarttui pari las
Paperit ovat olleet matkalla kohdemaahan jo kuukauden. Kai ne sentään ovat päässeet perille tässä ajassa? Odotamme viranomaisvahvistusta stoalaisin mielin, kuin kevättä: joskus se vielä tulee, aikanaan. Periaatteessa tämä kohdemaa vahvistaa meidän hyväksymisem
Lähdemme miehen kanssa kodinkonekauppaan. Matkan varrella on tutuksi käynyt lastentarvikekirpputori, jonka pihaan päätän yllättäen kääntää auton. Mies ihmettelee, mutta tulee mukaan vastustelematta. Teemme kierroksen myymälässä kumpikin omaan tahtiimme, erikse
Pari viikkoa sitten kirjoitin koosteen adoptio-odottajan peloista. Yksi olennainen jäi kuitenkin kirjoittamatta listaan – ehkä pahin kaikista, niin paha ettei sitä oikein edes kestä ajatella. Jos sen päästääkin epähuomiossa mieleensä, haluaa sen siirtää sivuun
Väliaikatieto: Paperit lähtevät matkaan. Helsingissä ne viipyivät lähes kaksi kuukautta (jälleen yksi odotuksen vaihe, josta ei voinut etukäteen tietää). Seuraavaksi odotamme kohdemaan viranomaisten hyväksyntää, jotta pääsisimme vihdoin siihen vaiheeseen, jonk
Yksi seuraamistani blogeista on Valeäiti. Hanne kertoi vastikään heille tulossa olevasta Kolmosesta, ja uusimmassa postauksessaan hän listasi alkuraskauden pelkoja. Oi Hanne! Ei tämä varmasti sinua lohduta, mutta kyllä täälläkin pelottaa. Raskausarvet eivät se
Yritämme etsiä lelua. Uimalelua, pehmolelua, jotain persoonallista ja tämän loman kohdemaahan (hah, kohdemaa onkin luultua monipuolisempi sana!) liittyvää. Että olisi sitten jotain, jota näyttää sanojensa tueksi, kun lapsi sanoo että ennen minua teillä oli ain
Istumme iltaa ystäväperheen luona. Perheen lapset ovat jo koululaisia, ja vanhemmat kertovat että päivällä on väännetty kättä toisen lapsen kasvojen näyttämisestä Youtubessa. Lapsi on taiteellinen ja julkaisee kanavallaan omia animaatioitaan. Nyt pitäisi saada
Uudenvuoden aattona katson Youtubesta vanhoja piirrettyjä. Tohtori Sykerö ilahduttaa aamukahvin rinnalla huomattavasti uutisia enemmän. Tahti on hidas ja alkuperäisen audioraidan päälle puhuttu tarina kantaa edelleen. Ihan loppuun en silti jaksa, keskittyminen
Päädymme alisuorittamaan joulun. Ei ruokia, ei siivousta, ei mitään. Koko syksy on ollut niin työläs, että olemme molemmat edelleen maitohapoilla. Paras joululahjakin on jo saatu: hakemuspaperimme pääsivät Helsinkiin ja ne todettiin moitteettomiksi. Nyt asia o
Otsikosta ei varmasti arvaa, että kyseessä on maavastaavan vastaus kysymykseen ”mikä leima tähän tarvitaan?”. Ja vaikka arvaisi, ei uskoisi. Siispä kaikille tuleville adoptionhakijapolville kerrottakoon, ettei maistraatissa välttämättä tiedetä, mitä leimaa hak
Puoliso soittaa palvelunantajan maavastaavalle uudelleen. Tällä kertaa hän vastaa. Kuulen puhelimesta miten ääni puhuu ja puhuu mutta ei vastaa puolison kysymyksiin. Turhauttavaa. Onkohan hän puhunut lämpimikseen tähänkin asti? Siltä alkaa vaikuttaa, kun viime
Viimeiset lausunnot antavat odottaa itseään, ja alamme ymmärtää, etteivät paperit liikahda ennen joulua minnekään. Ainakaan Suomen ulkopuolelle. Palvelunantaja ei ole ilmoittanut, olisiko se edes teoriassa mahdollista: kohdemaa on tehnyt päätöksensä viime viik
Päivä 1: Nettiajanvaraus, lisätiedoiksi ”t-lomake, engl.” Päivä 4: Käynti lääkärillä. Lääkäri on iloinen ja tehokas, kertoo tehneensä näitä ennenkin. Englanninkielistä lomaketta ei ole, mutta lääkäri ottaa tiedot ylös ja lupaa toimittaa valmiin todistuksen asi
Psykologi kirjoittaa lausuntonsa valmiiksi toisen tapaamisen päätteeksi meidän odottaessamme samassa huoneessa. Haemme yhdessä käännöksiä hankalille sanoille, sillä hän kirjoittaa lausunnon suoraan englanniksi. Sentään joku tekee jotakin ihan vain helpottaakse
Papereiden kerääminen käy työstä, jota tehdään arkivapailla (TG että niitä on!) ja välillä työpäivän lomassakin. Kinkkisimmäksi osoittautuu psykologin löytäminen: lähetämme tiedustelut noin kymmeneen firmaan, ja saamme vastauksen kahdesta. Toinen kertoo, että
”Ootko ikinä hankkinut lasta kuvaamalla? Meidän pitäisi näyttää nyt hoikilta ja rikkailta. Niin ja hampaiden ja kenkien pitää näkyä!” Varaamme edullisesta mutta hyvänä pitämästämme kuvaamosta lyhyen kuvausajan. Kuvaaja on nuori nainen, joka innostuu asiasta ja
