Kokemuksia kirjoittamisesta ja lukemisesta
Would you like to play something? kysyn. Nainen vastustelee, mutta asettuu sitten huoneen nurkassa seisovan pianon ääreen. Ensimmäiset soinnut kilahtavat vielä arastellen, mutta pian musiikki imaisee meidät maailmaansa. Katselen kapeiden, pitkien sormien leikk
Taas näitä kireitä päiviä, kun olen pelkkä reaktioiden sarja, menevästä ja tulevasta puhuva aikakone. Kun maailman kirves puhkoo vatsani ja työntää käskynsä otsani lohkoihin. Kun olen sinulle vain sylin täyte ja tarvitsija. Illalla ryntään heittämään lisää tuh
Julian-päivänä oivalsin. Voisin irrottaa häpeän otsastani, jonne se oli pesiytynyt, laittaa sohvalle viereeni istumaan, vähän niin kuin kaveriksi. Kolmanneksi istujaksi kutsuin syyllisyyden, joka raskaana rötkötti hartioillani. Ja minusta tuntui niin hyvältä,
”Raija Ritilä, päivää! Minä ilmoitin siitä taivaan hyrrästä. Se makaa tuolla ojassa.”Poliisimestari Pompula naurahtaa sisäänpäin naisen sukunimeä.”Pysykää täällä, me menemme katsomaan.”Poliisit tulevat kohteen viereen.”Droonihan se. Mutta mikäs tuo sininen laa
Runot ovat jääneet Taunolle yhtä vieraiksi kuin naapurit. Hän avaa 50-vuotislahjaksi saamansa runokirjan. Se alkaa sanoilla: ”Huomenna ruoho palaa”. Mitä tuokin tarkoittaa? Aikooko joku pössytellä huomenna? Vai syttyykö ruohikkopalo? Eihän sitä voi ennustaa. V
Hatulit ovat kerääntyneet iltanuotion äärelle. Heimon vanhin avaa suunsa.Olen kuullut uusia asioita Harhamaailmasta. Siellä ei kerättyjä hedelmiä, juuria ja pähkinöitä eikä kaadettua riistaa valmisteta heti ruoaksi, vaan ne kuljetetaan suuriin taloihin, joissa
Palavasti rakastunut. Rakkaani kanssa mökillä häämatkalla. Hän meni jo valmistelemaan iltapalaa. Minä menen vielä kuikan kutsumana jokeen uimaan. Ugh, rummutan karvaista rintaani kuin gorilla.Virtaus on mahtavan kova. Mutkan kohdalla käännyn ja alan uida vasta
Taivas tummenee, mutta meillä on oveltaovellemyyntikierros pahasti kesken. Velipoika ehdottaa juoksuspurttia kotiin, mutten halua keskeyttää myyntibisneksiä. Taivas repeää ja kaatosateessa ryntäämme Onnelan pihaan. Koputamme ulko-oveen. Selma-täti päästää meid
Kuu oli lähes täysi, voimani vähenemässä. Seurasin pahaista puroa, tiesin mihin se johti.Kuusikossa levähdin, taivaalla sadat silmät. Kissapöllön huuto yössä – vielä elämänlanka värisi. Kaikki oli luonnollista. Vain minä yksin, pakkomielteitteni vanki.Oliko si
Luukku suljetaan. Asettaudun selälleni ahtaaseen tilaan. Kun vettä alkaa tulla ja alan hitaasti pyöriä, sisälläni nousee hätä. Rauhoittuakseni turvaudun nostalgiaan. Humahdan syvälle muistoihini. Löhöilen enoni riippumatossa ja luen Kansa Taisteli -lehtiä. Kei
-Jari! Kiva kun tulit.-Miksi kätesi on siteessä?-Naapurin Amalia iski minua kirveellä rappukäytävässä.-Taivas! Onpa hän sekaisin. En kyllä ymmärrä. Amaliahan on jo 98! Miten hän jaksoi vielä heilutella kirvestä? -Kuolevilla sanotaan olevan karhun voimat. Kai s
Mitä sanoisit Markku, jos avattaisiin tämä kehityskeskustelu näin ystävänpäivän kunniaksi idolisi Fredin sanoin: Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle? [1]Pekka, jos näin puhu emme, viilentyvän tunteittemme pelkään ehkä ennen kuin huomataan. [2]Niinp
Katson kelloa: 0:07. Sydämeni hakkaa. Olenhan juuri taistellut junan katolla kaapinkokoista roistoa vastaan. Olin jo putoamassa, mutta silloin juna ajoi tunneliin. Kivireuna leikkasi ryökäleen kahtia, rautahampaat vain kolisivat kattoa vasten. Kiedon peiton ym
Kansainvälisen kanervaseuran symposiumissa kaksi miestä on ulkona tupakalla. Partaisempi heistä kumartuu kohti kanervaa betoniruukussa. Äkkiä hän kaivaa rintataskustaan suurennuslasin.- Eikö se olekaan tavallinen vulgaris? viiksekäs kysyy.- Kukka muodostuu vii
– Muura-muurahainen kortta kuljettaa…– Kalle Kustaa Korkki, muniansa sorkki…– Mä oon mikä oon ja käyn vieterillä, piereksin vain patterilla…– Nyt turvat kiinni ja mars pihalle siitä! neiti Makkonen komentaa.Eteisessä Jartsa kaivaa Makkosen takintaskua, iskee M
Niin paljon tietoa, josta en löydä itua.Liikaa hälyn pölyä, tahtoo kurkkuun juuttua.Vielä annos kärsimystä, saanhan tänään kitua.Mut entä se tarkoitus, elävyys taitaa puuttua.Etsiskelen onneani mollista, duurista.Vaadinmä toisilta: teidän tulee muuttua.Piiskaa
Metsässä makaa kuollut. Kauriin silmistä avautuu tunneli tuonpuoleiseen. Onko manalaan menneillä ilmettä? Varpuspöllö viheltää oksalla. Elävillä on. Pöllölläkin. Ja talitintillä, ainakin puolikas.Kotona ajattelen, että ilmeettömyys lisää turvallisuutta. Elämä
Aamun ihme: yksi valloittava kaksihammashymy pyyhkii pois huonosti nukutun yön.– Rauhotu Isi! muksu komentaa, kun häslään talvihaalareita hänen päälleen. Huokaisen ja yritän keskittyä. Olenhan jo auttamatta myöhässä.– Isi, laula taas sillä karmealla äänellä! m
Napsuttelen toista silmää kiinni, auki: outo, tuttu; tunnelimainen, avara; tasapaksu, vaihteleva; pelottava, turvallinen; kyklooppi, ihminen. Syksyn haavat humisevat, humahdan hiljaisuuteen. Ajatukset kiertävät kehärataa, en astu asemalle. Värejä, esineitä eik
Karhu on pursottanut paskat keskelle polkua. Taivaalla kaartelee maakotka. Koko maisemassa leijuu erämaan tuntu.Rinkka painaa paljon. Se on täynnä ruokaa. Sivuun on sidottu kiinni jykevä pistolapio. Nyt on kolmas patikointipäivä ja alan saapua alueelle. Maasto
Tänään on paremman elämäni ensimmäinen päivä. Laitan jo kymmeneltä hikipaidan päälleni. Tarkistan mittarista ulkoilman lämpötilan. Seinäkalenterin mukaan tänään on Kasperin ja Jesperin nimipäivä. Löydän ”Kolme iloista rosvoa” kirjahyllyni uumenista. Otan mukav
Se oli sinä päivänä, jolloin tuuli tyhjensi puut kesän lehdistä. Yritin pitää kiinni vihreistä, mutta keltalehtisade muuttui yhä sankemmaksi. Pohjoispuhurissa vinkui talvi.Käänsin katseeni taivaalle. Valkeat kalalokit, lumen lähettiläät, huusivat kolmasti: Pel
Katselen erämaalammen rauhaa. Kaukana kavala maailma. Voisin todella nauttia olostani, ellei levottomuus olisi tehnyt risupesäänsä pääni sisälle. Kysymykset risteilevät mielessäni kuin vesimittarit lammen pinnassa. Kuinka kauan voin olla täällä? Miksi tulin tä
Värjäsin hiukseni sinisiksi. Ne sopivat kalpeisiin kasvoihini.Marssin toimistolle isänmaallinen olo rinnassa, olinhan alikersantti Rokka, rento ja rempseä soturi. Kuulin komentelevan äänen kaikuvan käytävällä. Siellä luutnantti Lammio taas jakeli turhia käskyj
Se oli tuloillaan. Se kipunoi jo silloin, kun kaikki oli vielä jotenkuten. Kun suusi mutristui aina samalla tavalla paheksuessasi muita. Kun joulusaunan jälkeen nukahdimme sohvalle ja lahjat jäivät avaamatta. Kun hekumoin jumalten juomaa, mutta sain käteeni ve
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme, rukoilen. Odottelemme aamuhämärissä muun jengin kanssa rantahietikossa. Kiireisiä ohikävelijöitä riittää, mutta kukaan ei pysähdy. En voi olla kiljaisematta. Ääneni kaikuu komeasti Finlandiatalon marmoriseinistä. Vihd
Tilinteon hetki. Käsi nousee, pysähtyy hetkeksi, vapisee, ja painuu sitten vääjäämättä alaspäin. Kuuluu terävä risahdus. Asfaltilla lojuva puhelin pirstoutuu tuhannen päreiksi vasaran iskeytyessä sitä vasten. -Vittu, mä tein sen! Kvanttimekaniikka kohtasi Newt
–Kato penkki. Istutaan alas.–Kun ei voida ylöskään istua.–Selkänojalle?–No ei, mut voin kirjoittaa höpinämme ylös.–Siksipä sut tähän penkkiin istutinkin.–Tuotankohan satoa?–Oot liian kuiva.–Oonkin ihan naatti. Ramasee.–Kunhan et näe penkinpainajaisia.–Vasta he
En ensin huomaa häntä. Mies seisoo kuusen varjossa päällään vain sammaleenvihreät shortsit. Moikkaan ja asetun nuotiopaikalla hänen lähelleen, koska olen alkanut harjoittaa itsemyötätuntoa ja samalla empatiaa muita kohtaan.Kuinka tarkenet ilman paitaa?Kylmäalt
Minä muistan sen päivän, kun kesän kämmen silitti rantaa. Tuuli leppeä, lokin kevyt liito. Osoitit horisonttiin purjehtivaa valkeaa venettä. Katsoin silmäkulmiesi siristystä, huuliesi liikettä. Sanoit haluavasi olla tuossa veneessä. Minä tässä kivellä, vieress
