Kirjoittaja.
Monikulttuurisen uusperheen äiti.
Kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä ja matkasta nimeltä elämä.
Kolme viikkoa olen ollut lomalla lasten kanssa. Yhtenä iltana rannalla iski haikeus kesän päättymisestä. Ilta oli kaunis ja melkein epätodellinen. Siinä oli selkeänä ymmärrys kesän hetkellisyydestä. Kuin unessa pienet veneet lipuivat merenselällä, helteisen pä
Millaista on olla kolmen äiti ? Sellaista, että blogiin ei ole syntynyt tekstiä noin kymmeneen kuukauteen, ja päiväkirjaan vain muutamia päivänvaloa kestämättömiä vuodatuksia, pari pois repäistyä sivua. Kiireessä kyhättyjä avautumisia. Keskenjääneitä lauseita.
Kirjoitin ensimmäisellä viikolla fiiliksiä vauvan syntymään ja uuteen arkeen liittyen. Nythän vauva on jo 7 -viikkoinen ja paljon on tuon jälkeen muuttunut. Ajattelin silti ikuistaa ekan viikon ajatukset blogiin, jotta niihin voi joskus palata. Niin moni asia
On juhannusaatto. Käyn aamupäivällä kaupassa, ostan uusia perunoita ja teen ruokaa. On kuuma, helteinen keskikesän päivä. Illalla lähdemme vielä kaverini ja hänen lapsensa kanssa puistoon. Maha on todella painava, pissahätä on jatkuva ja paineentunne pahempi k
Raskaus tuntuu toisaalta niin nopealta ja lyhyeltä ajalta ihmisen elämässä. Ja toisaalta se tuntuu ikuisuudelta.Ihmettelen, että olen ollut raskaana jo ennen joulua, jouluna ja syntymäpäivänäni. Ja koko talven ja syksystäkin hyvän aikaa. Oikeastaan yhdeksän ku
Koko syksy on ollut kuormittavaa, selviytymistä. Jospa selviäisin tästä päivästä. Tästä viikosta. Sen jälkeen tulee taas uusi viikko. Askel eteenpäin. Alkuraskauden pahoinvointi alkaa viikon 6 kieppeillä ja pahenee siitä aina n. viikolle 12 asti, jonka jälkeen
Verhon takana, huoneen viimeisessä sängyssä olet hauras ja hento. Hengität pinnallisesti, ohuita nopeita hengenvetoja. Kätesi on viileä, verisuonten verkko risteilee sinertävänä läpikuultavan ihon alla. Hiuksesi, niin hennot ja harvenneet. Teevee pyörittää ark
Kaksi ja puoli viikkoa. Riittämättömyyden tunne. Eihän tässä ehdi mitään. Ja samalla kaksi ja puoli viikkoa tuntuivat yllättävän pitkiltä. Olin ajatellut kirjoittavani. Arvasin, ettei se ole realistista lasten kanssa. Isomman kanssa kai olisi, muttei taaperon.
Sunnuntai-ilta. Puoli kymmeneltä on vielä valoisaa, pihan keinut heilahtelevat itsekseen viileässä ilmavirrassa. Lapset ovat lähteneet koteihinsa. Taivas on reunoiltaan oranssi, pääskyjä ei vielä näy. Siinä lyhyessä pysähtyneessä auringonlaskun hetkessä, katso
Hanhet lentävät taivaalla pareittain ja pieninä auroina. Vaikuttaa keväältä. Lumi on sulanut yllättävän nopeasti. Maaliskuu tuntui ajoittain lohduttomalta; pyrytti ja taivas sulautui samaan harmauteen lumen kanssa. Ensimmäinen talvipäivä oli ihana. Lumi satoi
Pian siitä on 11 vuotta. 11 vuotta, mutta muistan edelleen hyvin tuon huoneen. Sairaalasängyn kylmän metallin, navasta alaspäin tunnottoman vartaloni, jalkani jotka eivät liikkuneet. Mietin, jäävätkö ne sellaisiksi. Siltäkö tuntuisi olla halvaantunut? Pää käsk
Tänään kaupassa iski ajatus, että voisinpa vaan vajota lattian läpi johonkin tyhjään pimeään paikkaan. Tai voisinpa vaan sulaa ja muuttua lattiaksi.Kotona ihmettelen itsekin oma kärsivällisyyttäni. Entinen nuorempi minä oli paljon äkkipikaisempi. Nykyisin huok
Viime aikoina olen miettinyt, miten nopeasti aika kuluu. Vauva on samassa iässä kuin esikoiseni kesällä 10 vuotta sitten. Kesä oli silloin samanlainen; kuuma, aurinkoinen ja kaunis.Muistan kuinka uitimme vauvaa rantavedessä. Hän oli aivan kuin pikkusiskonsa ny
Haluan yhä olla sinulle minä. Sellainen, kuin ennenkin. Haluan olla nainen. Tullessasi kotiin siivoan maissinaksuja pöydän alta. Tukka sotkunutturalla, vaatteissa vauvansosetta.Voisitpa ymmärtää, miten paljon äitiys vaatii. Kokemuksena se on niin fyysinen kuin
Päiviä, joina ajattelee, ettei voisi pyytää enempää, vain tämän hetken. Nämä ihanat lapset. Kauniin, vaaleanvihreään verhoon peittyneen kevään, mustarastaiden laulun koivikoissa, varovasti puhkeavien lehtien lomassa.Kun elämälle ei ole esittää muuta kuin nöyri
Tänään tunnen oloni pitkästä aikaa tylsistyneeksi. Tekisi mieli pukea kivat vaatteet, meikata ja lähteä jonnekin ihmisten ilmoille tapaamaan ystäviä. Olisi ihanaa voida jutella rauhassa, istua kahvikupin ääressä ja viettää tunteja aikaa yhdessä.Olen tottunut s
Neljä omituista viikkoa. Ei hetkeäkään aikaa istua alas ja miettiä, mitä itselle oikeastaan kuuluu. Onneksi kukaan ei kertonut tätä minulle etukäteen; Jos olisin tiennyt, että kevät kuluu suurimmaksi osaksi neljän seinän sisässä, omalla asuinalueella pyörien j
Valoisat aamut.Vauva heräsi ihan liian aikaisin Tokmannin halpispimennysverhojen raoista pilkistelevään valoon.Alan tottua jatkuvaan pieneen univajeeseen. Iltavirkku kun olen, en ole oikein koskaan osannut mennä ajoissa nukkumaan. Yöllä herätyksiä on monta ker
Juuri nyt koululainen pyörii ympyrää vieressäni ja hokee: "Missä mun kuulokkeet? Missä? Ootko äiti nähny mun kuulokkeita?" "Justhan ne oli sulla kädessä viis minuuttia sitten", sanon. Koululainen päättää pyörimisensä ja toteaa: "Okei. Täytyy vaan hyväksyä se f
Kirjoituksista tulee lyhyitä. Syynä vauva, jonka parvekepäiväunet kestävät mitä tahansa 20 minuutin ja kahden tunnin väliltä, ja koululainen, joka tylsistyy kuoliaaksi ja jonka itseohjautuvuudessa ei vielä ole kehumista. Nyt se makaa vieressäni kriiseillen sit
Juuri nyt, yön rauhallisina tunteina, olet tässä, vierelläni. Juuri nyt saan pitää sinut lähelläni. Olet niin pieni, kuin osa minua, vaikka oletkin viimeisen kuukauden aikana muuttunut yhä enemmän omaksi itseksesi. Hymyilet usein, hihkut uuden elämäsi riemua.K
Jouluvalot ovat unohtuneet ikkunalaudalle odottamaan asennusta. Parvekkeella on vielä muuttolaatikoita. Olohuoneen matto on aivan liian pieni uuteen tilaan.En muista, montako kertaa olen herännyt viime yönä, koska vauva nukkuu vieressä ja syötän häntä välillä
Ensimmäiset päivät vauvan syntymän jälkeen olivat juuri niin sumuisia kuin muistinkin; keho oli väsynyt rasituksesta ja univajeesta, ja yhtäkkiä elämäämme oli tullut uusi, hauras ja pieni ihminen. Täysin meistä riippuvainen. Tavatessamme ensi kertaa hän tuntui
Äidin ja lapsen suhde on tiivis, varsinkin, kun isää ei ole. Isä mielletään usein auktoriteetiksi, kumppaniksi kasvatustyössä, viimeisen sanan sanojaksi, rajojen asettajaksi. Elimme vuosia lapseni kanssa kahdestaan ja minä kasvatin häntä yksin, saaden kuitenki
Herään klo 8, tuttuun tapaan. Käyn vessassa ja juon vettä. Nukahdan uudelleen. Herään taas kymmeneltä puhelimen sointiin. Lonkkia särkee. Välillä, todella harvoin, supistaa. Ennen en ymmärtänyt, miltä lonkkakipu tuntuu. Nyt se on jokapäiväinen riesa. Nousen sä
Yöllä en saa unta. Alan lukea netistä keskusteluja aiheesta: ”Mistä tietää synnytyksen lähestyvän?”. Löydän 82 sivua pitkän keskusteluketjun täynnä mammojen arvailuja lähestyvästä synnytyksestä. Yksi on arvellut lähtevänsä synnyttämään jo kolmen kuukauden ajan
Tyttäreni on kasvanut lähes koko elämänsä ilman biologisen isänsä läsnäoloa. Muistan yhä ensimmäisen lähdön; kyynelet lapsen isän silmissä hänen kertoessaan saaneensa työkomennuksen toiselle puolelle maailmaa. Itselleni tieto tarkoitti sitä, että jäisin yksin
Sopivan asunnon etsintä tuo mieleeni kumppanin etsinnän Tinderissä (tai missä tahansa muussa deittisovelluksessa). Se on oikeasti aivan helvetin toivotonta, vaikka välillä käykin tuuri.Ensin asetetaan kriteerit; alue, neliöt, huonekoko, hissi, parveke. Ihan ku
Olen ollut yllättävän rauhallinen muutaman viimeisen viikon ajan. Ehkä vähän kärttyinen välillä, mutta pääosin rauhallinen. En ole oikein viitsinyt reagoida mihinkään orastavaan riitaan, olen jaksanut muistuttaa sadatta kertaa keittiön pöydälle jätetystä hillo
Vaikka loppupuolella raskautta alkaa tulla eteen kaikenlaisia vaivoja kuten lonkkasärkyä, lantion alueen kipua ja muuta pientä, on tämä loppuvaihe silti mielestäni paras. Tietää, ettei ole enää kauaa jäljellä, ja toisaalta ei halua ajan kuluvan yhtään nopeammi
