Sanojen liikettä; hetkiä - jotain muuta, mitä?
Elokuun viimeisillä tahdeilla, kurki koputtaa särön taivaan kanteen Kiilaksi kesän ja syksyn väliin Koputtaa pitkällä nokallaan siirtymää, uutta tulevaksi, vanhaa jätettäväksi Joillekin koputtaa hyvästejä, joillekin uuden aamun nousta Koputtaa jollekin iltahäm
lähditte. En nähnyt kurkia,en sinua.
Jos se koskettaa ihoa,se koskettaa syändtä. Odotatko myrskyä, vai hetkeä sen jälkeen?Veden ääni virtaa sormien läpiseuraavalle aallolle seuraavalta aallolta lämpö valuuu pitkin selkärankaasiKiveä. Kalliota. Vankkaa ja Ikuista.Vaahtopäätä, pehmeää,katoavaa kuin
Elämä on helposti sellaista, että sen vain kiehauttaa pohjaan, pysäköi viivan yli, heittää takalaittomaksi,antaa mennä yli laina-ajan. Lähtee takki auki pakkaseen, sukkasillaan parvekkeelle, jättää naarmun parkettiin, kolhun vastamaalattuun kylkeen.Elämä on he
Puunrungolla vuoden ja niiden välit antaa hengittääantaa hengittääantaa hengittää Valkovuokkotennarit rannanhiekassa kevyet jäljet Se ei ollut unta. Seisoit takanani ja puhuit kuin lapselle. Puhuit kuin lpaselle, eikä se ollut unta. Mastojen kylkeen hakkaavat
Helmikuun sumusta nousee haikaraharmaa liitää männyn yli ohi rannan talven väritön korentoToivottavasti et palele, niin kuin minä, kuiskaan sille mielessäni Toivottavasti et palele, niin kuin minä. linnun siiven isku hidas sydämeni syke hidas ajatusteni halu h
En tiedä mitä itken, lapsuutta vai aikuisuutta, sotaa vaiko rauhaa vai sitäkö, että olen elossa Taivaan sinessä riehakkuus, kuusiaidassa elämän syvä vihreä menneet ja tulevat vuodet siinä Nauramme,ja sinä lennät - sinä lennät! Tiedän, nyt on aika On aina ollut
Rannan tytöllä paksu tukkapojalla iholla paahde Koivupuissa vehreys, täynnä kuin nuorten sydänVirtaa -virtaa joki, villivarsan laillatyttö yhtä kesytön Virtaa, kuohuu pyörii karkea kaarna saappaan alla valtavat tukit vedessäLaulaa lintunen ilosta kesän! Kuohuu
Huomenna, lupaan ojennan sinulle käteni- ei haittaa vaikka horjut. Huomenna, lupaan autan sinut alkuun Huomenna, lupaan - sinä et kaadu.Jään vierellesi seisomaan Huomenna,-me seisomme kaikkieikä enää koskaan ole tänään.(2015&2020)
"Rosalinin komeetta, matkalippu ", pyydän Tähtimyrsky yössä unen ohimolla laulaa Hiljaa kanssa kaksoistähden kaikuluotain kuiskaa Asteroidit kruunupäällä uinuu tähdenlento Äärettömyys ympärillä kosmokselle niiaan Taivaankannen sateenkaari ihmemaahan kantaa. (e
Siniharmaassa ruusukullan kaipuu Välissä, mielessä, tunnussa On paljon. Paljon. Ravistelen itseäni. Kättäni, kuin koira. Tunnetilasta tunnetilaan. Sydämen hengitys, hän sanoo. Se ei ole ongelma. Sydän, on hengittänyt aina. Älä hätäile. Hengitä. Tunnetko valon
Se oli kummallinen uni Hattukaupassa sahaa soittava tyttö Avoin ovi ihmiseen Muodot suoraan sydämestä Käsintehty kaupunginosa lasten väriliiduilla piirretty Hattarakoneessa sylin täydeltä metsän rauhaa Tästä voit kuunnella runon:
Nyt minä näen viimeisen. Se elää, taipuu syntyy uudelleen Se on paljas, kokonainen, itsensä hennon linnunpojan varpaat, melkein syntymättömän Nyt minä näen viimeisen. Vai onko se? Rauhan merkki ehtoollisviini, palmun lehvä Jerusalemin muurilla, merkkinä paidas
Vieläkö sinä ajattelet?, kysytToistan itseäni, tarkoitat. Kaavaa. Syöttö, palautus, verkolle, isku. Palautus, syöksy, palautus…Jumissa omassa pelissäni Syöttö, palautus, verkollePäässäni yötön yö, kaarnainen naamari pitkospuiden pisto sydämessäniToistan pitkos
Sanoit kauniita asioita minä piirsin keltaisen pallon Piirsin vihreän, sinisen, punaisen! Ilon, riemun, onnen! Mitä sitten? Minä en tiedä. Jäin sen taakse, enkä uskalla hymyillä (Höpsis, sanon ja ponkaisen lentoon) Ei se niin mene, ei niin helposti, ei niin su
Haluatko, että luovutan? Riisun vaatteeni ja kävelen lampeen? Pieni runotyttö, aikuisen suden vaatteissa Minä kävelen, suoraan, epäröimättä Annan tukkani levitä viuhkaksi, kultaisten lumpeiden kasvaa sen loimissa Annan avaruuden kiertävien tähtien laskeutua la
Suru taipuu, taivuttaa Palleasta alas asti Niskan taipuu Tuo kädet kasvoille Sulkee silmät avaa Kaksinkerroin taipuu taivuttaa Vie kohti maata alemmas taipuu kohti Selkärankaa pitkin hengittää sisään väliaika Katson hetken kestää ennen kuin näen miksei, yhtä,
Ehkä se ei ole valoa. Ehkä se on pimeys, joka kutsuu. Loistaa tielläsi, valaisee risteyksesi. Ehkä sinä tarvitset sitä. Pohjaa josta ponnistaa. Vahvaa, loputonta, syvää päätyä. Tummuutta. Aamua, joka ei koskaan tule liian aikaisin, pimeää yötä, joka ei koskaan
Laita kaikki järjestykseen. Sinä olet järjestys. Mikä tulee ensin? Sinä. Laita kaikki järjestykseen. Maalaa ensimmäinen kerros. Sinun kerroksesi. Sinun siveltimesi. Sinun. Laita kaikki järjestykseen. Ota ensimmäinen askel. Mihin sinä astut? Sinä. Saatat upota,
Syvä musta on nyt läsnä. Pohjalla. Päällä. Keinun. Edestakaisin - edestakaisin. Pianon surullinen kosketus tuntuu niskassa. Siellä ei ole vihreää, ei keltaista. Siellä on tummaa. Pohjalla. Päällä. Siellä on pelko, suru, lopullisuus. Mutta katso; siellä on myös
