Maailman, ihmisyyden ja ihmissuhteiden ruotimista keski-ikäisen miehen näkökulmasta tunteiden GPS-koordinaateilla. Nyt jo kuopatun Ihmistä Etsimässä-blogin kirjoittajan uusi blogi.
Täman päivän järjestysnumero on 21 915. Siinä on tasan tarkkaan niiden aamujen lukumäärä, joina olen saanut tässä elämässäni avata silmäni uuteen huomiseen. Kasassa on siis päivälleen 60 vuotta tallaamista tällä pallolla, uskoo ken haluaa. ”Kuusikymmentä on uu
Kukapa olisi uskonut, että edellisestä kirjoituksestani kuluisi lähes viisi kuukautta seuraavaan – edellinen tekstini kun on helmikuun puolesta välistä, ystävänpäivältä. Eivät nämä kuukaudet ole kuitenkaan missään mielessä täydellistä hiljaiseloa olleet. Työku
Elämän parasta aikaa pitäisi olla sen, mitä parasta aikaa elämme. Etenkin tänään, ystävänpäivänä, meidän jokaisen tulisi keskittyä siihen yhteen, jonka pitäisi olla paras ystävämme eli meihin itseemme. Käytännössä tuon pitäisi olla itsestään selvää vuoden joka
Mistä te tiedätte kuka tai mikä minä olen kirjoitellessani täällä blogejani nimimerkillä ja kasvottomana? Kuinka voitte olla varmoja siitä, että näiden sanojen ja ajatusten takana on todellinen, lihaa ja verta oleva ihminen eikä keinoäly? Vastaus: Keinoäly kir
Nyt jo lopettamassani Ihmistä Etsimässä -blogissa kirjoitin moneen otteeseen siitä, kuinka minua on aina hämmästyttänyt se miten sokeita ihmiset ovat omalle toiminnalleen. Esimerkiksi hätkähdyttävän monet ihmiset sosiaalisessa mediassa eivät arvosta toisiaan j
Huomasin tässä yllätyksekseni päivänä eräänä tulleeni heitetyksi Suomen virallisen blogilistan, Blogit.fi :n ”roskalaatikkoon”. Kyllä. Sivuilla on näköjään tehty vuoden vaihteessa muutoksia, joissa tekstejä oli ryhmitelty uusiksi. Ainakin aikaisempi Ihmissuhte
Vuodenvaihteeni kuluu aiempia vuosia mukaillen perinteisesti maakunnissa. Te, jotka olette paremmin perillä taustoistani ja historiastani tiedätte tasan tarkkaan minne ”tuuli” (VR:n junan olomuodossa) on minut jälleen kerran kuljettanut. Kyllä, juurikin Lappee
Vuoden 2024 saapuessa päätökseensä on paikallaan pitää katse hieman aikaa taustapeilissä, pian päättyvän vuoden tapahtumissa, kokemuksissa, kuvioissa ja ihmisissä. Kohta alkava vuosi 2025 on itämaisessa kalenterissa Käärmeen vuosi. Odotan ja toivon sen olevan
Kirjoitin edellisessä tekstissäni Syyllinen siitä, kuinka olen antanut elämässäni joillekin lähelle päästämilleni ihmisille reilusti enemmän siimaa eli mahdollisuuksia heidän minua joskus loukkanneen toimintansa korjamiseen kuin mitä ihmiseltä voi kohtuudella
Mikä tai kuka on syyllinen siihen, etten tahdo aina ymmärtää miksi joillakin tietyillä ihmisillä on roolinsa elämässäni? Usein he ovat mukana paljossa hyvässä mutta silloin tällöin jotkut heistä korostavat toiminnallaan myös yhteisyytemme negatiivisia puolia t
Tuo pieni mutta vaikutuksiltaan voimallinen sana, joka nostaa niin anteeksipyytäjässä kuin anteeksipyynnön vastaanottajassakin pintaan vahvoja tunteita. Kaikki riippuu luonnollisesti hyvin paljon siitä, käytetäänkö sanaa sen kaikkein vakavimmassa merkityksessä
Omassa työssäni olen milloin millekin työpanokseni hankkijayritykselle ”liisattu”. Olen työnkuvaltani siis konsultti – kyllä, se monessa tilanteessa kieroon katsottu ja pilkattu, usein pelkkä ilkeiden vitsien ja tarkoituksellisten nälväisyjen kohde. Olen palve
Lähes päivälleen vuosi sitten seisoin Ihmistä Etsimässä -blogini haudalla jättämässä hyvästejä neljälle vuodelle elämästäni. Niille vuosille, joina ainoa tapa taistella pahuutta, pinnallisuutta ja ulkolkultaisuutta vastaan oli sanoittaa sitä näkyväksi eri ilme
Tässäpä teille arvon lukijani lohikäärmeen vuoden 2024 ensimmäinen tekstini. Muutama sananen vahvistaakseni, että olen vieläkin mukana blogimaailmassa vaikkei minusta ole aikoihin mitään kuulunutkaan. En muista elämästäni ainoatakaan aiempaa ajanjaksoa, jolloi
että raihnainen vanha vuosi raahautuu oman osuutensa loppusuoralle, siinä missä uusi jo odottelee viestikapulaa malttamattomana. ”Nyt helvetti vie vauhtia, kääkkä!”, huutaa ylimielinen, omaa voimaansa ja kyvykkyyttään täynnä oleva nilkki rinnassaan numero 2024
Se iskee joka vuosi juhlakauden lähestyessä. Kalvava epäilys ja tunne siitä, että joululle on tapahtunut jotain. Joulu, samoin kuin muutkin juhlat tai pyhät merkitsevät itselleni vuosi vuodelta koko ajan vähemmän, vaikkakin – myönnettäköön – joka juhlakausi mi
Kaksi vuotta sitten julkaisin tekstin Porttipäivä edellisessä Ihmistä Etsimässä -blogissani. Paitsi lämmittänyt, minua on aina myös ihmetyttänyt lukijoiden kiinnostus juuri tuohon tekstiini. Ilmestymisestään lähtien se on saanut koko ajan enemmän lukijoita ete
Tiedätte varmaan ihmistyypin – se on hän, joka kusettaa kanssaihmisiään joka asiassa oman etunsa maksimoidakseen. Hän kuuluu heihin, jotka perustelevat kaiken toimintansa, kylmyytensä ja usein suoranaisen pahuutensakin lausahduksella: ”Niinhän kaikki tekevät.”
”Hei, olen täällä taas. Ylösnoussut. Vähän niin kuin Feeniks, tiedättehän?” Täällä taas? Feeniks? Mitä helvettiä se horisee? Naurettavasti ilmaistu, myönnettäköön, viimeisimmästä tekstistäni kun on vasta reilut puolitoista kuukautta. Tämä siis tiedoksi ennen k
Jokainen meistä on oman aikansa lapsi, oman aikansa kasvatti. Katselin viime viikon perjantaina YouTubesta yhden kaikkien aikojen suurimman musiikillisen suosikkini Genesiksen viimeistä konserttia Lontoon O2-areenalta maaliskuulta 2022. Olen seuraillut ja fani
sanoi jääkiekkoilija kun rystysillään rujoa rakkautta vastustajan tähtipakin leukaperiin jakeli. Selvennettäköön nyt kuitenkin, että tässä yhteydessä ei ole oikeasti kysymys minkäänlaisesta väkivaltaisesta ruumiinkulttuurista, kunhan vaan kokeilen jälleen kerr
Tasan ei käy onnen lahjat. Muissa suhteissa paluuni blogien maailmaan on sujunut suurin piirtein odottamani mukaisesti, ainoita ongelmia ovat aiheuttaneet blogit.fi-sivun uusien blogikirjoitusten lyhyissä esittelyssä toistuvasti näkymättä jäävät artikkelikuvat
Aika, tuo elämässämme huseeraava vinkeä veijari on monivaikutteinen ja -muotoinen, jos toden totta monitaitoinenkin. Siinä, missä aika muistuttaa meitä tämänkertaisen elämämme rajallisuudesta, se tuo myös omanlaistaan lohtua tämän elämän onnettomuuksiin ja pet
Tässä sitä nyt sitten ollaan eli palaamassa takaisin ihmisten ilmoille, sanonnan monessakin merkityksessä. Huomisaamuna on nimittäin taas aika siirtyä sorvin ääreen, taakse on jäänyt kahden viikon miniloma, jonka kohdalla voi aivan aiheellisesti kysyä mitä sii
Verratessani Ihmistä Etsimässä -itseäni Vedenjakajalla -itseeni niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin, tunnen olevani tällä hetkellä paremmassa paikassa ja toisenlaisessa tunneviitekehyksessä, kuin missä olin viime vuoden kesästä IE-blogini päättymiseen saakka t
Jokaisessa uudessa alussa piilevät omat mahdollisuutensa. Toisaalta uusi alku tuo mukanaan usein myös haasteita, sen on saanut tässä Vedenjakajalla -blogin aloittajaisiksi taas itsekin huomata. Paitsi kaiken aloittamiseen liittyviä teknisiä otatuksia, on vasta
Suuntaan aalloppini kohti kesälomaa tänään. Oi kesäloma, mikä ihana tekosyy… Tarkoituksenani on seikkailla kauniissa kesä-Suomessa monilla nimeltä mainitsemattomilla paikkakunnilla, vaikkakin ne teistä, jotka minut tuntevat tai ovat seuranneet kirjoituksiani e
Joistakin ihmisistä sanotaan, että he ovat muodonmuuttajia. He saattavat jopa ylpeillä asialla ”kännissä ja läpällä” aivan julkisesti itsekin, tietäen kuitenkin täydellisen hyvin mitä kaikkea he haluavat tuon omaksumansa, koko ajan muuttuvan roolinsa avulla sa
Lieneekö jossakin internetin raukoilla rajoilla blogien hautausmaa, jonne puhkikalutut, läpijauhetut, maailman ja lukijoiden unohtamat blogit raahautuvat kuolemaan elefanttivanhusten tavoin? Ehkä, vaikka itse olen tuossa asiassa vain ja ainoastaan huhujen ja k
Luin vastikään netin Hidasta Elämää-sivuilta Kristiina Komulaisen kolumnin Petyitkö toiseen tai pettyikö joku sinuun? – Syy voi olla tässä Hänen mukaansa emme pety useinkaan toisten ihmisten toimintaan sinänsä, vaan niihin olettamuksiin, kuvaan tai käsitykseen
