Kodinpunontaa on työmaapäiväkirja hirsiparitalon teosta; moderni tupakkiaskin kansi, johon raapustellaan muistiinpanoja ja sattumuksia rakennustyömaan vaiheilta.
Maailmanlopuntalossa oli kaikki homeessa tai vähintään väärin tehty, jopa kaiten aitakin, ja kymmenvuotisen vahtivuoronsa päätteeksi se alkoi jo pahasti repeillä ja repsottaa. Niinpä käynnistimme naapirin kanssa aitaprojektin, joka alkoi sukkelammin kuin ehdin
Aika on kulunut arvellessa, päivät päätä käännellessä, kuten vanha kansa nohevasti toteaa, mutta pieniä pintahommia isäntä sai sentään talven oloon naperreltua. Teen töitä kotona, ja vaikka minulla on näppärä työpiste yläkerran makuuhuoneessa, on pöytä siellä
Kesällä kerran löysimme hyvästä tallesta (eli laatikosta, johon on ajan oloon kerrostunut arjen arvoituksellista tauhtaa kuten Tärkeitä Papereita, muistilappuja, -lippuja ja tositteita, laskuja, lukujärjestyksiä, kortteja ja piirustuksia, nuppeja, nappeja, nip
Urbaanin raksalegendan mukaan rakentaminen loppuun muuttoon kuin peräseinään, oli talo valmis eli ei. Tai niin kävi ainakin meille.Kotona olisi kaikenlaista nikkaroitavaa ja nakerreltavaa: merkillepantavimpia niistä lienevät listat - tai niiden laaja-alainen p
Meille on aina ollut selviö, että jos meillä kerta on oma katto, niin siinä meillä on ennen pitkää myös oma pikku aurinkovoimala! Jo suunnitteluvaiheessa isäntä vaati taloon aurinkopaneelivarauksen, jonka talotehdas kyllä auliisti rustaili pienellä präntillä p
Eteinen ilman kaapinovia on väistämättä vähän epäsiisti, ahdas ja riitasointuinen - etenkin meillä, jotka emme konmarita vaatteita tasapainoisiin pinoihin tai kaulaile takkeja henkareihin kuin vanhoja ystäviä, vaan sullomme ne hartiavoimin laatikoihin ja heitt
Jos eteinen on kodin käyntikortti, niin meillä sen paikalla on pitkään ollut pelkkä puutelista. Ei tilaa, ei ovia, listoja, peilejä, viihtyisyyttä, ei käteviä ratkaisuja eikä edes logiikkaa. Sen sijaan yli oman tarpeen ja kaiken kohtuuden meillä on survottu se
Vuodenvaihteen juhlakausi vierähti ruokapöydän ja sohvan väliä kirmaillessa: niiden äärellä kilisteltiin ja kilestettiin läpi iso- ja pikkujoulu, keskimmäisen lapsemme syntymäpäiväpirskeet (monikossa) ja vanhan vuoden läksiäiset & uuden vuoden alkajaiset. Ja k
Kodinpunonta on ennen kaikkea herkkää etsikkoaikaa, jona tulee väkisinkin löytäneeksi itsestään uusia puolia tai ainakin tarkentaneeksi sielunsa koko kuvaa sisustusvalinnoilla. Tammikuussa etsin vimmatusti verhotangonnuppi-identiteettiäni, ja koko kuluneen vuo
Kolmesta hyvästä syystä en ole lastenhuoneita esitellyt, ja ne ovat kaaos, sekamelska ja hyrskynmyrsky. Lapset ovat oppineet pitämään huoneittensa ovet taktisesti kiinni, sillä muuten alan joka kerta yläaulassa puuskuttaa ja pyöriä ovelta ovelle, pörhistellä j
Kodinvalintaamme on aina ohjannut tiedostamaton, mutta varsin valovoimainen periaate Siellä koti missä valo. Parhaimmillaan valo on tulviessaan etelänpuoleisista, isoista ikkunoista korkealla maan äärestä, ja kaikissa kodeissamme olohuone onkin aina antanut os
Olemme nyt yksitoista kuukautta katselleet - tai pikemminkin vältelleet näkemästä - makuuhuoneemme yhtä seinää, jonka vaatekaapit täyttävät piripintaan & laitalukunaan. Meillä ei ollut massia hankkia vaatekaappien ovia ennen muuttoa, ja toisaalta hyvä niin, si
Raksakoti on edistynyt hiirenhyppysin; vähän siellä, vähemmän täällä, ja sellaisina luppoaikoina, joita en ole tainnut aina huomatakaan. Isäntä on vain katoillut kellariin, palannut pukuhuoneeseen, ja jokin siellä on sitten pörissyt ja paukkunut, ja valmista o
Paraativessamme on ollut luonnontilassa - eli raksatöiden sivutoimipisteenä ja rytöläjänä rempallaan - nyt kymmenen kuukautta. Nurkissa on pyörinyt sulassa sekamelskassa sahoja, teriä, akkuporakoneita, kattopaneelia, maskeja, moppeja, vanuneita villasukkia ja
Raksakoti on taas täyttynyt pihaa myöten elämän - eikä niinkään työnteon - äänistä, ja milloin akkuporakone on surrannut, on se hyrrännyt kotia kodin sisään. Keskimmäisen lapsemme hellän, hellittämättömän painostuksen päätteeksi meille kotiutui kuun alussa uus
Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä. Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitä
Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinill
Hiiltävien helteiden laskeutuessa hikiliinaksi maan ja otsien ylle raksahalumme sulivat kuin kermavaahto muurinpohjaletun pinnalla.Suurin ponnistuksin isäntä sai eräänä iltana laminoitua portaiden alustilan eli Narnian. Sen jälkeen olemme keskittyneet huolelli
Pariaarinen pikkupihamme on rajattu alue, ja kun sitä kotihiiren hurmoksessa aikansa työstää - kynsii, kaivaa ja peputtaa, sahaa, vatkaa ja nakertaa - niin ennen pitkää se väkisinkin valmistuu. Olemme nyt päässeet sisustamaan - tai ulkoistamaan - pihaamme! Pun
Viime aikoina olemme maistelleet makeaa En ole koskaan -peliä ja korkanneet onnenhetkiä kuin suloisinta shampanjaa.En ole koskaan ennen perustanut perennapenkkiä. Nyt olen! Sain kultapallon jatkoksi anopin siirtolapuutarhalta puolenkymmentä tainta lempiperenno
Niin koittivat pienen muurin Suuret Valupäivät. Läksimme akkuporakonetta soitellen sotaan, ja alkuun isäntä sekoitteli kuivabetonia kaikentaitavalla Boschillaan. Akkuporakone vinkui korkealta ja kovaa et oo tosissas! onks pakko hei jotain rajaa! ja upposi kura
Tonttimme on pispalalaisittain keskikokoinen ja sopusuhtainen: 552 neliömetriä loivaa, Pyhäjärven rantaan viettävää rinnetonttia. Kun siitä vähennetään paritalonpohjan pinta-ala ja puolitetaan loppuosa, niin pihallemme jää mittaa pauttiarallaa pari aaria. Ja k
Kussa hanget, korkeat nietokset vajuivat ja väistyivät, alkoi maan kutsu kummuta mullan alta lumoavana kuin skillan pikkusipuli, ja siitä pitäen olen kuumeisesti myllännyt, mullannut, pöyhinyt, porannut ja nävertänyt pikku pihamme uuteen, omaan uskoomme. Homet
on nyt viime silausta - eli penkkiä, naulakkoa ja pikkupöytätasoa - vaille valmis.Isäntä on ampunut lämpöhaapapaneelia seiniin ja kattoon vähän pätkää kerrallaan ja sahannut suoria, ympyröitä ja salakäytäviä. Siivouskomerosta, pukuhuoneen periltä antaa sisäänk
Raksakodissa rakentamisen tahti väkisinkin vitkastuu, kun elämä alkaa rönsyillä joka väliin, lomaan ja ajankoloon. Ensi kertaa vuosiin vietimme yhdessä pääsiäislomaa; pitkiä, laskemattomia (joita oli tänä vuonna kokonaista kuusi!) aamuja, jolloin ei tarvinnut
Isäntä on laskeskellut vähän taloa ja paneelinloppuja, todennut ne vähiksi ja aloitellut silti uhkarohkeasti pukuhuoneen panelointia. Pukuhuone on seissyt läpi raksan, muuton ja ensiasumisen romuvarastona ja rytöläjänä, jonne ovat hautautuneet viimeiset purkam
Unelmakeittiömme on viimein valmis - tai no, ainakin käyttö- ja esittelykuntoinen. Yksi ponnahdussalpa, ledivalot ja alasokkelit puuttuvat vielä, mutta niitä eivät laske muut kuin isäntä.Kirsikaksi keittiökakun päälle asetimme välitilalevyt, sillä emme halunne
Talvilomalla jatkoimme hiljoksiin keittiön edistämistä. Pääosa kaapistosta oli loksahdellut paikoilleen jo marraskuussa, mutta pandemiapoliittisista syistä osa keittiötoimituksesta jäi uupumaan, ja noita puuttuvia palasia tupsahteli ovelle tipottain; yksi sill
Isäntä jatkoi lauteiden laittelua karvaisten kotitonttujemme suosiollisella & herkeämättömällä avustuksella. Kissat katselmoivat vuoron perään Ylimpinä Rakennusvalvontaviranomaukuisina jalanseisotusta, ruuvinvääntöä ja lauteenvoitelua. Yllättäen toiseksi ylin
Löylyhuoneen paneloinnin jälkeen isäntä pääsikin jo lauteille - tai rakentamaan niitä. Hän on jo kauan hahmotellut lauteiden mallia, mutta vasta kun seinä- ja kattopanelointi oli paikoillaan, kirkastui näkemys ja kaikki turha karsiutui pois. Alun massiivinen l
