Olen tuiki tavallinen, keski-ikää uhkaavasti lähestyvä työssäkäyvä naisihminen - joka vapaa-ajallaan kilpailee kehonrakennuksessa, käyttää steroideja niin että maksa vinkuu, toipuu edelleen terapiassa edellisestä parisuhteesta ja siinä samalla luo uusia ihmissuhdesotkuja. Ja mainitsinko jo, että olen entinen narkomaani?
Koska käsittelemäni asiat ja aiheet ovat äärimmäisen arkaluontoisia moneltakin kannalta, joudun paikka paikoin hieman muokkaamaan tiettyjä yksityiskohtia. Käyttämään siis värikynää, kuten sanonta kuuluu. Kaikki blogissa kertomani on kuitenkin totta, palasia elämästäni.
Huomenna pitäisi palata salille - ja palaankin. Mutta jos joku on joskus väittänyt, ettei kilpaurheilijoilla ole vaikeuksia palata treeneihin tauon tai lepojakson jälkeen, minä ainakin teen tuohon sääntöön ruman poikkeuksen. Edellisessä postauksessa mainitsema
Postaustauko venähti jälleen, mutta nyt hieman painavammasta syystä. Otsikko tiivistikin jo olennaisimman; melkein kuolin. Toki, sairaalasänkykään ei suoranaisesti ole este kirjoittamiselle, mutta tässä tapauksessa kirjoittamista tai juuri mitään muutakaan ei
Kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin.Miksi tämä on taas niin vaikeaa?Haluan sanoja ulos itsestäni ja samaan aikaan en tahtoisi tarkastella mieleni sisältöjä ollenkaan. Viime viikkoina olo on ollut poikkeuksellisen tyhjä ja ääriviivaton; tuntuu, että ajatukseni
Vaikka blogi on pölyttynyt digitaalisessa hyllyssä (aivan liian) kauan, en ole tätä missään vaiheessa unohtanut. Kirjoittamisen paine on tykyttänyt takaraivossa enemmän tai vähemmän jatkuvasti ja lähes säälittävän lyhyiksi jääneitä luonnoksenrepaleita on kerty
Päivitystahti venähti taas aivan luokattoman pitkäksi.Kesä meni epämääräisen harmaassa sumussa, eikä vähiten läheisen kuoleman vuoksi. En vilkaissutkaan salille yli kuukauteen - mikä tosin oli ihan suunniteltua - mutta silloiset elämäntapahtumat huomioon ottae
Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineelle S:lle aihetoiveesta, treenaamisesta ja ikääntymisestä. Teema on tullut viime vuosina valitettavan tutuksi itsellenikin ja tiettyjä realiteetteja on täytynyt niellä melko lailla pureksimatta. Ajattelinkin lähestyvän
Kesäloma lähestyy, kuten myös tauko hormoneista. Samalla kevennän treenaamista, koska loma on lomaa, painoistakin. Koko lomaa en toki vietä pötkötellen, vaan palaan salille parin täyslepoviikon jälkeen heiluttelemaan raajoja edes näön vuoksi. Keventely ja horm
Jäin pohtimaan edellistä tekstiäni varsin pitkään - yhtäältä avasin monia asioita ja vähintään yhtä paljon jäi avaamatta, osin tarkoituksella. Siispä, palaan vielä tässä muutamaan aiheeseen.Steroidien käytön yleisyydestä huolimatta asia on julkinen salaisuus j
Lupailin kertovani, mitä aineita olen käyttänyt, mutta joudun vetämään sanojani jossain määrin takaisin. Vaikka moraalini on monenkin asian suhteen enemmän tai vähemmän löyhä, en näe eettisesti mielekkäänä jakaa suoria ohjeita dopingin käyttöön. Hormonien käyt
Kiitos kaunis edelliseen kirjoitukseen kommentoineelle; oli merkityksellistä saada tietää, että ainakin yksi ihminen on kiinnostunut näistä jupinoista!Jotta rakkauselämä-tontti saadaan käsiteltyä heti alkuunsa, totean vain, että P otti ja lähti - ja kunnolla l
Lieköhän kukaan enää edes muistaa tämän blogin olemassaoloa - siinä määrin pitkäksi venähti postausten väli. Kaunis kiitos edelliseen kirjoitukseen kommentoineelle; tartun toiveeseen ja tulen suoltamaan enemmän kehonrakennukseen liittyvää asiaa. Reilussa kuuka
Lähdin toissailtana pyöräilemään pitkän, pitkän tauon jälkeen - lähinnä saadakseni edes hienoista liikkumatilaa ahdistaville ajatuksilleni - ja jälleen kerran maailmankaikkeus päätti heittää kehiin huonon huumorintajunsa. Olin yli kahdenkymmenen kilometrin pää
Olen yhtä aikaa tyhjä ja täynnä kaikkia mahdollisia tuskallisia tunteita.Kävin P:n kanssa reilu viikko sitten varsin vakavan keskustelun, jonka jäljiltä tunsin itseni ainoastaan entistä satutetummaksi. Kerroin P:lle tunteistani ja kuinka olin pitkään miettinyt
Lannistunut, surullinen ja musertunut; ne ovat ainoita tunnesanoja kuvaamaan mun viime viikkojen olotiloja. En saa P:stä otetta, en millään. Yhtenä hetkenä hän ei mitään muuta teekään kuin anna ymmärtää ja lähestulkoon myös antaa, kunnes toisena hetkenä hän pa
Vietin koko viime torstain P:n kanssa - meillä oli rentoa ja mukavaa, taas kerran. Mitään "erityistä" ei tapahtunut, eikä mulla kyllä totta puhuen tälläkään kertaa ollut odotuksia; olen ajatellut, että asioiden on parempi tapahtua nyt hitaasti. Aiemmin painoin
Ylihuomenna olisi tapaaminen (tai treffit, niin kuin mun romanttinen höttöpuoli haluaisi ajatella), mutta P:stä ei ole kuulunut mitään sitten viime perjantain. Ei hänestä kai olisi syytäkään kuulua; tiedän P:n olleen viikonlopun miespuolisten kavereidensa kans
Kävin tapaamassa eksää avovankilassa.Portista sisään, henkilökohtaiset tavarat kaappiin ja siirtyminen päiväsaliin.Hetken odotus, kunnes tutut kasvot ilmestyivät ovenrakoon.Tuntui, kuin koko sieluni olisi käpertynyt haltioituneelle kerälle päästyäni karhumaise
Viime yö - ja lopulta aamukin - meni pitkästä aikaa valvoessa ja itkiessä. Aluksi itkin P:n aiheuttamia sydänsuruja, jossain kohtaa aloin itkeä häpeää siitä että tämän ikäinen emäntä itkee miehen takia. Mun ei pitäisi. Mun ei missään nimessä pitäisi. Ei näillä
Mulle alkaa pikku hiljaa realisoitua kuinka raskas tämä vuosi oikeastaan on ollutkaan. Elämän eri osa-alueet ovat kaikki haastaneet omilla tavoillaan, mutta ihmissuhteiden monimutkaisuudet on löytäneet aivan uusia tasoja - noiden monimutkaisuuksien tapahtuen v
Vietin tiistaipäivän P:n luona.Käytännössä istumme kahdeksan tuntia sohvalla ja juttelimme kaikenlaisista asioista, laidasta laitaan. Mitään seksuaalista ei tapahtunut (mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ehkä vain hyvä asia), toki halasimme pitkään kotiin läh
Tästä ihmissuhdepelleilystä ei kyllä yllätyksiä puutu.Jäin maanantaina P:n kanssa kahvihuoneeseen kahden kesken ja musta tuntui, että tuo hetki oli ainoa tilaisuus nostaa virtahepo pöydälle. Lyhyen ja todella kankean small talkin kautta päädyin kysymään, onko
Mieliala ei ole juurikaan noussut sitten viime postauksen - sanoisinko jopa, että asiat on entisestään monimutkaistuneet. En vieläkään tiedä, kuka P:n uusi sydänkäpynen on, mutta työpaikan epäviralliset juoruak.. tietotoimistot asiasta kyllä supisevat. Tästä k
Olen vältellyt blogia jo useamman viikon, syystä. En ole yksinkertaisesti halunnut kirjoittaa. Sanat tekevät kaikesta liian konkreettista, totta.Syy P:n kohtuuttomalta tuntuneelle raivonpurkauksellekin löytyi.Hän seurustelee.Ei mun kanssani, vaan jonkun toisen
Ahdistaa. Ahdistaa todella lujaa.Mieli toistaa rikkinäisen levyn lailla samoja kysymyksiä, joihin löydän korkeintaan satuttavia vastauksia tai en vastauksia ollenkaan.Palaan aina vain uudelleen miettimään, olisinko voinut estää P:n räjähdyksen yksinkertaisesti
Minun olisi pitänyt aavistaa pahinta. En olisi saanut ummistaa silmiäni lukemattomilta varoitusmerkeiltä.Halusin uskoa hyvään. Siihen, että lempeys ja kärsivällisyys kyllä kesyttävät sinut aikanaan.Ilmassahan oli jo toivoa! Haaleaa lämpöä, varovaista uskallust
Ja mistä syystä.Joskus paska osuu tuulettimeen tavalla, jota ei olisi osannut ennakoida huonoimmissakaan kuvitelmissa. Sovittiin P:n kanssa treffit tämän viikon perjantaille. Kaikki oli sujunut taas hieman mukavammin; viesteissä ja lyhyissä kohtaamisissa työpa
Tapasin P:n edellisen kerran viime viikolla. Meillä oli todella mukavaa, hauskaa ja rentoa - sellaista vaivatonta yhdessäoloa, mitä aina aiemminkin. Mutta viestitse P:n kanssa on edelleen aivan käsittämättömän vaikea kommunikoida. Kylmää, kuumaa, kiukuttelua,
Epävarmuus nakertaa. Syvältä.Kesäloma on ohi, sekä minulla että P:llä - ja kuten pelkäsinkin, työarjen myötä P on ollut taas etäisempi. Ihan konkreettisestikin; kummallakin kalenteri huutaa enemmän tai vähemmän hoosiannaa, joten kommunikointi on painottunut ai
Olen ihan oksitosiinipöllyissä.Nimittäin, P on alkanut sulaa.Vietimme taas toissapäivän yhdessä, seikkaillen pitkin maakuntia ja P tuli aivan eri tavalla lähelle, sekä fyysisesti että tunnetasolla. Toki, mitään muovailuvahaa hän ei ole vieläkään, mutta jos P o
Yritän vieläkin prosessoida P:n kanssa tehtyä kesälomareissua.Palasin siis eilen puolentoista vuorokauden matkalta ja olisi vähättelyä sanoa, että matka oli hyvin tunnepitoinen. Eikä missään nimessä sanan ikävässä merkityksessä.Luulen, että meistä kumpikin oli
