
Hiljainen tyttö 3/5
Tunti jatkoi normaalin tapaan. Aada istui häpeissään pulpetissa. Jossain yritettiin nauraa, mutta ei ääneen.
Runollisia novelleja, vähän kaikesta.

Tunti jatkoi normaalin tapaan. Aada istui häpeissään pulpetissa. Jossain yritettiin nauraa, mutta ei ääneen.

Märät vaateet tuntuivat inhottavalta ihoa vasten. Aada otti matikan kirjan esille ja puri samalla huultaan ettei kyyneleet jälleen nousisi silmiin. Hän ei saisi näyttää sitä täällä, ei tyttöjen edessä tai koko luokan. Aada käänsi kirjan sivua varovasti, vaikka

Me oltaisiin voitettu jos Aada ei olisi vain seisonut" Sofia huudahti jumppatunnin jälkeen. "mitäpä Aada osaisi?" Kysyi Milla. Aada seisoi selin muihin ja etsi repustaan vaatteita. kirjat, juomapullo, vihkot, mutta ei vaatteita. Aadan kädet alkavat täristä, hä

Aamulla järven takana taivas oli ennen auringon nousua violetin värinen. Valon laskeuduttua aurinko hiljaa heräili pakkasaamuun. Lumi kimalteli kuin pienet timantit kun auringon säteet osuivat lumeen. Lumi narskuu jalkojen alla. Pakkanen nipistelee poskia. Kyl

Ennen joulua satoi paljon, paljon lunta, mutta kaikki suli pois. Juuri ennen joulua. Jouluksi saatiin kuitenkin pienen pieni lumikerros. Sieltä täältä näkyi kellastuneita ja vihreitä ruohon lehtiä. Joulun jälkeen tuli jälleen lämpimiä kelejä ja lumi suli. Ja m

Hyvää ja rauhallista joulua. Onnellista uuttavuotta 2026

Hän avasi blogin ja huomasi jouluviikko, ja blogin joulukalenteri pysähtyi luukkuun 8. Miksi? Sanat eivät tulleet ja tuottaneet tarinaa. Yhtenäistä tarinaa. Joulun valmistamisesta ja joulun vietosta. Mutta nyt, kirjoittajan sanat purkautuivat ja hän pyytää ant
Viikko alkoi lumisateella mutta kaikki suli heti pois. Ja maa oli loskasta harmaa. Olivia katsoi pöydän ääressä hyörävä kuppi kahvia edessä kuinka vesipisarat valuivat kilpaa alas pitkin ikkuna ruutua. Onneksi ei tarvinnut lähteä töihin. Toisin se oli Maxilla

Muut vielä nukkui, oli aikainen aamu ja toinen adventti. Olivia istui olohuoneessa ja katseli joulukuusta joka toden totta näyttää hieman ankealta vain suomenlippu nauhan kanssa. Olivia mietti että mitä jos hän laittaisi valot joulukuusen ja väittisi kirkkain

Itsenäisyys päivän aamu valkeni aurinkoisena. Ilta toi tullessaan lumisateen. Illalla syttyi ikkunaan 2 pientä sinivaloista kynttilää. Saunan lämmössä Helena oli puhunut Olivialle ystävällisesti. Kaisla oli ollut sitä mieltä että kun on juhlapäivä Helena ei ha

Seuraavana aamuna Olivia ihmetteli Helenan käytöstä. Eilen Helena oli ystävällinen ja nyt tänään taas välttelevä ja töykeä. Myöhemmin Olivia tajusin sen. Jos Kaisla tai Max oli lähellä Helena muuttui kylmäksi, mutta kun he olivat kahdestaan Helena oli ystäväll

Olivia heräsi outoon ääneen. Hän vilkaisi kelloa, se näytti 06.00. Max nukkui sikeästi Olivian vieressä. - ei voi olla totta. Olivia huokaa ja nousee ylös. Laittaa aamunakin päälle ja villasukat jalkaa. Sitten hiipii hiljaa ovelle. Ääni voimistuu. Sitten Olivi

Katuvalot loistivat joulukuiseen iltaan. Ensinmmäiset lumihiutaleet tanssivat niiden valossa. -nyt se myrsky alkaa, Kuului Helenan ääni olohuoneesta. Olivia vilkaisi ikkunaan jossa loisti paperitähti. Ikkunan takana paperitähden valossa loisti valkoiset pienet

Ovikello soi uudestaan mutta tällä kertaa se soi kärsimättömästi. Max ja Olivia vilkaisivat vielä toisiaan sitten Max sanoi -minä menen avamaan. Olivia alkoi keittämään kahvia. Hänen kädet jähmettyi,kun kuuli eteisestä kantautuvat äänet. He ovat täällä. Olivia

- mikä täällä tuoksuu? Max kysyi. -voi ei, Olivia huudahti ja juoksi kiireesti keittiöön. Olivia katseli surullisen näköisenä piparkakkuja pelillä, ne olivat reunoista palaneen näköisiä. - voi ei, ei tästä joulusta tule mitään Olivia huokaa. Max oli tullut Oli

käytävä oli kylmempi kuin äidin huone kun Mira astui ulos huoneesta. lumipyry oli alkanut uudestaan. jossain kuului pientä rahinaa ensin hiljaa ja sitten se koveni, kuin joku olisi vetänyt raskasta ja metallista lattiaan pitkin. Mira säpsähti ääntä ja juoksi u

Aamulla lumisade oli lakannut. Mira joi pikaisesti kahvit. Äidin sanat olivat olleet koko yön mielessä. "olen kuullut lapsena ääniä. ääniä joita ei ollut olemassa" Mira lähti ripein askelin takaisin vanhainkotia. Vanhainkoti ei näyttänyt niin ankealta enää kui

Käytävä oli hämärä ja kylmä kun Mira astui käytävään. Mira säpsähtää Kun käytävän valot hetken räpsyy. Kulman takaa ilmestyy hoitaja Sofia. - hei, Mira. Minulle kerrottiin että tulit käymään myrskystä huolimatta. Kun Mira nostaa katseen Sofia kysyy huolestunee

Lumi pieksi vanhainkodin ikkunoita , sellaisella voimalla, kuin koko rakennus tuntui värähtelevän. Talvimyrsky oli peittänyt kaiken alleen,eikä yksikään ääni kantautunut sisälle - kuin maailma olisi pysähtynyt pakkasen alle. Mira ei olisi halunnut palata sinne

Marraskuuta on jäljellä vielä 2 viikkoa ja Vuoden 2025 Joulukalenteri on alettu kirjoittaa.Tämän vuoden Joulukalenterissa päästään Maxin ja Olivia joulun valmistukseen. Mutta joulun valmistusta varjostaa kun Maxin äiti- Helena ja sisko- Kaisla saapuvat jo toin

satoi maahan yön hiljaisuudessa, kuin joku olisi kuorruttanut maan,puut ja pensaat tomusokerilla. Se laskeutui maahan kevyesti ja varovasti, kuin taivas olisi kuiskinyt tästä alkaa uusi tarina. Kun aamu valkeni, luminen maa kimmelsi auringon kanssa kilpaa.Auri

Sofia katseli ikkunasta kun lumihiutaleet hiljaa leijailee maahan. Hän ajattelee, miten voi olla aina yhtä kaunista katseltavaa, kun ensimmäiset hiutaleet satavat. Sofia katsahti kirjaa, joka lepäsi nojatuolin vieressä olevalla pöydällä. Kirja tuntui houkuttel

Emelie seisoi laiturilla katseli järveä,joka oli jo hieman jäätynyt. Hän muisteli viime kesää. Tällä laiturilla oli tullut vastaan, Oliver. Mies joka oli hyvännäköinen mutta myös samalla salaisuuksia täynnä. Mitä enemmän kesä eteni ja syksy alkoi tehdä tuloaan

Marraskuinen ilta oli kirpeä. Oltiin muutama aste pakkasen puolella. Hän kosketti kuuran peittämää porttia. Kuin vaistomaisesti hän sanoi sen ääneen, miten luonto voi olla yhtä aikaa kaunis ja mystinen. Hänen hengityksensä höyrysi ilmassa.Jäinen portti narahti

On aamu, hiljainen ja harmaa,kuin maailma olisi hetken pysähtynyt kuuntelemaan.Tuuli kuljettaa muistoja,ja jokaisessa henkäyksessä on ripaus sinua.Muistan kätesi, jotka osasivat korjata kaiken,ja sanasi, jotka tekivät vaikeastakin päivästä kevyemmän.Nyt kun ka

Kaupungin yllä lepäsi sumu, ja jo Ennen iltaa pimeys laskeutui. Elettiin talviaikaa.Marraskuun illan sumu liikkui hiljaa kaupungin kaduilla. Se ei ollut synkkä, eikä harmaa, vaan hopeinen verho. Talojen ikkunoihin syttyi yksi kerrallaan valot. Ne heijastuivat

Tänään, pyhäinpäivänä muistelemme niitä jotka ovat lähteneet pilvien reunalle. Se suru ja kaipaus ei koskaan katoa, mutta se muuttaa muotoaan. Muistoissa kannamme heitä aina mukana. On hetkiä, jolloin muistamme hän olisi tehnyt sen näin, hänen kanssa oltiin si

kuu piirsi sillan märkään asfalttiin.kaksi lasta kulki katua pitkin.toinen oli haamu ja toinen luuranko.he toistivat samaa lausetta jokaisella ovella"Trick or treat?"he jatkoivat matkaa, sadepisarat tanssivatkatulampun valossa. onko tämä viiminen paikka? kysyi

Tuuli ripottelee syksyn sävyisiä puita mielensä mukaan, aallot löivät rantaan. He kaksi, seisoivat laiturilla. Pitäen toisistaan kiinni, kuin peläten että toinen kaatuu. Tuuli tarttui naisen hiuksiinsa, heilutteli märkää tukkaa.

Aurinko nousee metsänrajan.Se värjää maan kultaisella hohdollaan. Sen säteet osuu kuurankukkiin,Ne ovat kuin pienet timantit nurmikolla.Miten pieni maailma voi olla kaunis. Marjut astelee pihalla, kuura ratisee jalkojen alla. Hengitys höyrysi. Hän antoi sormen