rakkaudella, jenna anette

Joulukuu, hiljaisuus ja rakkaita valokuvia

Kymmenes vuosipäivä ja uskomaton pisamalahden linnavuori

Ihmeellisen kaunis ilta tähtitaivaan alla

Syksyllä, maiseman verhoutuessa kauneimpaan ruskaansa, minä kaipasin mökille enemmän kuin olin kaivannut aikoihin, kaipasin, vaikka tiesin, etten tule enää koskaan istumaan sen rakkaan mökin kuistilla kuuntelemassa hiljaisuutta. Kaipasin niin, että se tuntui k

Toivon, ettei niin kävisi hiljalleen koko kaupungille

Marraskuun ensimmäinen sunnuntai ja aamun ensimmäiset valoisat tunnit, ajan pikkukaupungin hiljaisia katuja ja hetken mielijohteesta kaarran vanhan kirjaston parkkipaikalle, pysäköin auton ja jatkan matkaani kävellen. Kymmenen vuotta sitten asuin hetken lyhyen

Voi savonlinna, kuinka olinkaan sinua kaivannut

Sadepisarat juoksevat pitkin tuulilasia matkalla pikkukaupunkiin, mietin kaikkia niitä hetkiä, kun olen ajanut saman matkan kahdestaan Valon kanssa ja sitä, kuinka niinä hetkinä en ole uskaltanut edes haaveilla siitä, että jonain päivänä matkassamme olisi myös

Tämän syksyn tahdon muistaa ikuisesti

mietin yhtenä lokakuisena aamuna kävellessäni koiran kanssa pitkin syksyisiä katuja ja kerätessäni mukaani maahan pudonneita lehtiä, oranssin ja keltaisen lukemattomiin sävyihin verhoutuneita. Tämä syksy on ollut erityinen, pienen ihmisen elämän toinen, mutta

Olen kaivannut sinne enemmän kuin aikoihin

Meillä oli vuosien ajan tapana matkustaa syksyisin viikoksi mökille, aina kauneimman ruskan aikaan, ja kaipuu sinne on tuntunut tänä syksynä kipuna jossain syvällä sielussani, kaipuu metsien keskelle ja hiljaiselle kylätielle. Olen kaivannut pieni hetkiä, pien

Neljästä vuodenajasta syksy on minulle rakkain

Kesän viimeisinä päivinä, kun ilmassa alkaa tuoksua häivähdys syksystä ja kesän vihreys alkaa ihan vähitellen vaihtua syksyn lämpimiin väreihin, jossain syvällä rintalastani alla jokin tavallaan muuttuu. Niin on tapahtunut niin kauan kuin minä muistan, syksyn

Kuraeteinen, kumisaappaita ja sateenvarjo-tarra

Pieni ihminen on aloittanut tänä syksynä päiväkodin ja se tuntuu uskomattomalta, tuntuu kuin vasta eilen olisin pidellyt häntä ensimmäistä kertaa sylissäni. Yhtenä iltana maatessani vielä hereillä pimeässä makuuhuoneessamme minä jäin miettimään sitä ainoaa vuo

Sinä aamuna vastaranta oli kadonnut

Syyskuun viimeinen sunnuntai, ikkunalasin takana maisema uinui vielä mustan taivaan alla istuessani pienen ihmisen kanssa keittiön pöydän ääressä syömässä aamiaista, oli aivan kuin olisi satanut tuhkaa, vastaranta oli kadonnut paksun sumuverhon taakse. Vastapä

Liian aikaista olla kiire mihinkään

Sunnuntaina hetkeä ennen auringonnousua kaduilla on hiljaista, kaupunki ei ole vielä herännyt uuteen aamuun ja hiljaisuuden rikkoo vain yksittäinen ohiajava auto, sillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, niin rauhallisesti se lipuu liikenneympyrään ja jatkaa mat

Ehkä juuri siinä on sen salaisuus

Syyskuussa minä olen ollut onnellinen, mietin yhtenä aikaisena aamuna kävellessäni Valon kanssa kahdestaan viljelypalstojen takana kulkevaa polkua, valtavan onnellinen, vaikka en ole yrittänyt olla. Ehkä juuri siksi olen ollutkin, en ole keskittynyt onnellisuu

Elämäni tärkein tehtävä

Viime viikkoina valvoessani keskellä yötä pienen ihmisen kanssa olen aina hetkittäin pysähtynyt muistelemaan yötä, kun pieni ihminen oli juuri syntynyt. Sinä kesäkuisena yönä minä valvoin sairaalasängyssä saamatta unta, vaikka en ollut nukkunut kunnolla yli vu

Syvällä rintalastan alla kuiskailee syksy

Olen huomannut alkaneeni taas kuuntelemaan Taylor Swiftin folklorea, sytyttämään kynttilöitä sadepisaroiden valuessa pitkin ikkunalasia ja kirjoittamaan yksittäisiä sanoja ja lauseita puhelimen muistioon, ajatuksia, jotka käyvät ihan hetken mielessä ja katoava

Syksyn lähestyessä olen alkanut kaivata sinne

Istuin pimeässä keittiössä ja katselin, kuinka jostain verhojen raosta autojen valokeilat risteilivät valkoisilla seinillä. Sataman liikennevalot vaihtuivat punaisesta vihreään, yksinäinen auto jatkoi matkaansa sillalle ja minä mietin, kuinka me olimme olleet

Jokin on muuttumassa

Sen tuntee jossain syvällä rintalastan alla, sen, kuinka syksy on alkanut lähestyä, mietin kävellessämme yhtenä myöhäisenä elokuun iltana Valon kanssa kahdestaan omenatarhan poikki. Syksy tuoksui vasta häivähdyksenä ilmassa ja menisi vielä hetki ennen kuin luo

Hiljainen sunnuntai-ilta ja suomen ilmavoimamuseo

Asuessani kymmenen vuotta sitten Helsingissä minä rakastin museoita. Rakastin kuljeskella kaikessa rauhassa ihmettelemässä museoiden näyttelyitä hiljaisina iltapäivinä, istua sunnuntaiaamuisin Seurasaaren ulkomuseon vanhojen hirsitalojen portailla ja kuunnella

Harmaaseen verhoutunut iltapäivä harjulla

Heinäkuun toisella viikolla kävimme pienen aarteemme kanssa Tarhalehdon eläinpihan lisäksi ihan ensimmäistä kertaa myös Harjulla ja katsellessamme edessämme avautuvaa maisemaa jylhiltä kiviportailta minä en voinut olla miettimättä, kuinka katselin sitä samaa m

Tarhalehdon eläinpiha ja ihana heinäkuinen iltapäivä

Kun kaksi vuotta sitten vasta haaveilimme omasta pienestä aarteesta, mietin aina hetkittäin itsekseni, kuinka tahtoisin ihmetellä tätä maailmaa yhdessä oman pienen aarteemme kanssa, kuunnella yhdessä sateen ropinaa ja katsella, kuinka ensilumi sataa maahan. Jä

Harsokukkia, kesäyön harmoniaa ja ihana heinäkuu

Tuntuu kuin kesäkuu olisi kulkenut ohitseni virtaavan joen kaltaisesti, oli pienen aarteemme syntymäpäivä ja viikkoa myöhemmin juhannus. Sen jälkeen, kun kävelin pienen aarteen ja karvakuonon kanssa juhannuspäivän aamuna korkean heinän reunustamaa polkua omena

Se on ollut elämäni tärkein hetki

Luulen, että se on ollut tähänastisen elämäni tärkein hetki.Kesäkuun viidennentoista päivän ilta vuosi sitten, kun kaupunki ikkunalasin takana alkoi vähitellen hiljentyä ja synnytyssalin hämärässä soi sama albumi, joka oli kulkenut mukanani yli vuosikymmenen a

Korvaamattoman arvokkaita hetkiä

Toukokuun viimeisenä aamuna katselin vieressäni levollisesti nukkuvaa omaa pientä aarrettamme, valonsäteet tunkeutuivat hämärään huoneeseen verhojen välistä ja ikkunalasin takana kaupunki alkoi vähitellen heräämään uuteen päivään. Kaivauduin vielä aivan hetkek

Tänä kesänä tahdon ikuistaa enemmän hetkiä

Kun luonto alkoi vähitellen heräämään kesään, tuntui kuin minäkin olisin herännyt, kuin olisin herännyt talven jälkeen luonnon verhoutuessa vihreän lukuisiin sävyihin, voikukkien täyttäessä omenatarhan ja tuomenkukkien tuoksuessa lämpimässä tuulessa. Viimeistä

Mikä on tehnyt minut onnelliseksi viimeaikoina?

Yhtenä aamuna, kun toukokuu oli vaihtunut kesäkuuhun, havahduin miettimään, kuinka tänä vuonna kevät teki minut onnellisemmaksi kuin se on tehnyt vuosiin ja kuinka ikkunalasin takana kesään verhoutuva maisema sai rintalastan alla jotain läikehtimään. Siinä het

Lempeä ja valtavan viisas, meidän rakas karvakuonomme

Ihmetellessämme yhtenä toukokuisena päivänä äärettömän kauniisti kukkivaa korkeaa tuomea minä unohduin hetkeksi miettimään, kuinka neljä vuotta sitten keväällä valokuvasin valkoisia tuomenkukkia tietämättä mitään siitä, että vain paria kuukautta myöhemmin perh

Hetki kivääritehtaan varjossa

Viime keväänä, juuri ennen kuin maaliskuu vaihtui huhtikuuhun, ajoimme yhtenä kauniin hiljaisena iltapäivänä valokuvaamaan Kivääritehtaalle. Tahdoimme ikuistaa meidät kaksi vielä ennen pienen aarteemme syntymää ja muistan edelleen, kuinka valtavasti rakastin i

Aika ei ole koskaan kulunut yhtä nopeasti

Toukokuun kolmantena torstaina minä havahduin kesken aamiaisen siihen, että pienen aarteemme vauvavuotta on jäljellä enää yksi kuukausi. Ikkunalasin takana maisema verhoutui harmaan sävyihin, pieni aarteemme leikki puurolautasen reunalta ottamallaan lusikalla

Mikään ei ole koskaan ravistellut minua niin

Aina hetkittäin minä pysähdyn miettimään sitä kesäkuista hetkeä, kun kymmenen aikaan illalla synnytyssalin hämärässä sain rinnalleni ensimmäistä kertaa oman pienen aarteemme, pysähdyn miettimään sitä, kuinka ihan pienet sormet kietoutuivat etusormeni ympärille

Onnellinen sunnuntai laajavuoren huipulla

Kun minä kymmenen vuotta sitten seisoin Helsingin rautatieasemalla vain kaksitoista tuntia ennen kuin muutin pikkukaupunkiin, vannoin lähteväni vain väliaikaisesti ja palaavani takaisin heti, kun aika olisi oikea. Oikeaa aikaa ei ole kuitenkaan kymmeneen vuote

Hän on minulle korvaamattoman rakas ystävä

Yhtenä sunnuntaiaamuna pikkukaupunki verhoutui harmaan sävyihin, olin herännyt yöllä kuuntelemaan sateen rummuttavan peltikattoa ja ennen kuin nukahdin uudelleen miettinyt itsekseni, kuinka aamulla ilma tuoksuisi ihanan raikkaalta. Niin se tuoksuikin ja kävell