Punaisen Kartanon Noita Tyttären elämää
Hiekka rahisi jalkojeni alla. Oikealla puolella tietä oli hiukan usvaa. Se leijui ikivanhojen kuusten yllä, jotka olivat tiiviissä rivissä, kuin vartiosotilaat.
Ne näyttivät ensi vilaukselta kuusiaidalta. Kuristava tunne ei silti jättänyt rauhaan sillä ne eivät olleet aita se oli metsä. Tuuli pyyhki usvaa sivuun. Vetäisin henkeä. Tanssin kartanon pihalla kuun valossa koskettaen täysikuuta kädelläni.
Historian alkuhämärästä asti noidat ovat olleet tuiki tarpeellisia yhteisöilleen. Noidat olivat/ovat yhteisönsä parantajia, neuvonantajia, elämän ja kuoleman vartijoita. Noidat toimivat henkisenä siltana kuolleiden ja elävien välillä. He vartioivat suojellen e
Muistan kuinka ilmoitin lähipiirilleni ottavani NoitaTaival tilini käyttöön. Ei sana Noita ei resonoi minulle. Se on jotain pahaa ja mustaa. Miten synkeä kaiku voikaan olla yhdellä sanalla. ja mikä polku oli itselläni tähän kasvumatkan pisteeseen. Elämäni aika
Hiekka rahisi jalkojeni alla. Oikealla puolella tietä oli hiukan usvaa. Se leijui ikivanhojen kuusien yllä jotka olivat tiiviissä rivissä, kuin vartiosotilaat. Ne näyttivät ensi vilaukselta kuusiaidalta. Kuristava tunne ei silti jättänyt rauhaan sillä ne eivät
NOIDAN KUU, VERIKUUTunnen kuinka uni muuttuu. Alan herätä vaikka en haluaisi olen jälleen UNVA.ssa (unen ja valveen tila) näyt syöksyvät valtavalla voimalla ja nopeudella. Näky karusellin energia on syvää ja monitahoista. Se on kuin shorts videot. pätkiä sielt
Kuljin syvälle ja siellä hän oli. Ikivanaha nainen, joka koukisteli minulle sormeaan "Tule, Tule" sormi kehotti. Hänen olemuksensa huokui iloa. Iloa siitä, että olin vihdoin siellä. Hänestä huokui myös suunnatonta voimaa. Tietäjätär iänikuinen ja silti, kuin i
Kuljin syvälle ja siellä hän oli. Ikivanaha nainen, joka koukisteli minulle sormeaan "Tule, Tule" sormi kehotti. Hänen olemuksensa huokui iloa. Iloa siitä, että olin vihdoin siellä. Hänestä huokui myös suunnatonta voimaa. Tietäjä iänikuinen ja silti, kuin isoä
SYYSKUUSSA 2021 Näinä päivinä hanhet ovat merkinneet minulle paljon. Niiden ääni, joka kutsuu minua kiiruhtamaan ulos Vapauden Asemalta ja katsomaan ylös taivaalle. Olen seurannut kuinka ne harjoittelevat auran muodostusta ja voimistavat siipiään.Neuvovat kaak
Katsoin uteliaana ulos ikkunasta. Siellä seisoi mahtava jättiläinen ja jättiläisen vierellä valtava susi baskeri päässä kallellaan. Suden vieressä toinen jättiläinen ja toinen. Suustani purkautui kysymys. "Ulla olemmeko tulleet jättiläisten maahan?" Siirsin ka
Loitsut syntyvät sisällämme olevasta tiedosta, jossa kohtaa elämänkokemuksemme. Ne herättävät oman voimamme, jota käyttämällä pääsemme päämäärämme mikä se kulloinkin on.Antauduttuani polulle täysipäiväisesti seitsemisen vuotta sitten runot muuttivat muotoaan.
Jatkuva auringonpaiste kyllästyttäisi meidät mutta onneksi meillä on yö, pilvet ja myrskyt .Vasta niiden kautta ymmärrämme aurinkoisen päivän arvokkuuden. -Riikka-Lea Ketun Henki- Yö yön jälkeen olen herännyt kauhusta hikeä valuvana. Lähteä ja jättää kaikki ko
Näinä kauniina energeettisinä täydenkuun ja kuunpimennyksen hetkinä mieleeni nousee aina syntymäni hetki. Vuonna 1969 elokuussa täysikuu ja kuunpimennys olivat matkalla kohti yhtymää äitini ponnistellessa minua maailmaan. Yhtymä oli vasta tulossa 36 tunnin pää
Miten hirvittävän helppo lause. Ensiarvoisen tärkeää mutta kuinka moni meistä oikeasti tietää keitä meidän pitäisi olla? Ja ennen kaikkea miten tullaan siksi joka on? Lapsuudessa me tiedämme. Me synnymme tänne valo syämessämme tietous itsestämme, rajoittamatto
Makaan sängyssäni täysin rentona olen tehnyt reikihoidon ja minä vain putoan. Näen valtavaa lilaa pilvimassaa. Yhtäkkiä tuo massa alkaa rakoilla ja minä vain tiedän, että sieltä alta rupeaa nousemaan jotain ja minä huudan suoraa huutoa kauhun repiessä sisuskal
Kesken kaiken palaan alkuun. Eikö alku olisi se mistä pitäisi aloittaa? Mutta alku ei kertoisi sitä missä olen tänään ja miksi kirjoitan mitä kirjoitan sillä alussa en tiennyt, että yli neljäkymmentäviisivuotta myöhemmin kirjoitan näitä tarinoitani teille.Ensi
Olin herännyt kello neljä mutta kirjoitin aamu kymmeneen asti, jolloin hain kahvia keittiöstä. Keittiön ikkunan alla on minulla jopo, jonka satulalla minua tuijotti kiinteästi kirjosieppo, kuin ilmentäen tapahtumaa, jota olin juuri päässäni pyöritellyt. Mihin
Asuessani vielä Vantaalla hiukan jälkeen sen, kun olin puhdistanut kehoni kaikista kemikaaleista ja lopettanut kehoni ja mieleni hitaan mutta varman kuolemaan johtavan tuhoamisen. Olin kokenut siinäkin asunnossa asioita, jo ennen kuin lopetin. Kaikki nuo asiat
Kaunis vaaleahiuksinen lapsi sanoo vieressäni istuvalle naiselle "Kuu Kauriissa ja mun energiat on ollut aivan plääh". Hän kouristaa selkäänsä astellen vetämättömin väsynein askelin eteenpäin kuvaten olotilaansa. Hätkähtäen irrotan katseeni lammikosta, jota tu
