Tervetuloa LUOVA ÖISIN -runoblogiin.
Kirjoitan, koska vain sanoittamalla tunteita ja kirjoittamalla tarinoita pärjään - ja kaikki meistä tarvitsevat joskus lohtua. Melankoliset runot ja riimit, musta huumori, vanhan kansan sanonnat, lausahdukset, puheet tai tarinat auttavat mieltä toipumaan, käsittelevät elämän kipukohtia ja vahvistavat itsetuntoa.
hänelle, joka ei kysele minulta kuinka voinhänelle, joka näkee hymyni takana tummaa,joka kulkee vierellä, ei edellä, ei takana,antaa tilaa olla, olla liikaa, olla pieni tilaa sille, joka unohti minut kerran,mutta palaa silti uniini kuin ennenhänelle, joka rikk
oi musta joulu, taas saavuit luo,ei hangista tietoa, ei edes kuuraa tuoei pakkasta poskille, ei lunta maahan,vain harmaus päivän draaman kun ennen reen jalakset lunta viilsi,nyt sukka vettyy, kun vesilätäkkö kiilsipiparit pöydällä, glögi höyryää,tunnelma muist
se varastaakaiken viesulle naurahtaasut rahastaasitten kalastaa varkain vietoivon – loistonse vie aina voiton edessä sen oonaseetonyksinäinen – menninkäineneikä aurinkoa näy … mira s. runo lapsettomuudesta jouluna 2024.
Synkimpinä hetkinäsuru nousee pintaan savun lailla,se tunkeutuu kohti sydämen ydintä. Suru liikkuu koko kehon läpija tulee osaksi soluja, verta virtaavaa. Näin se pumppautuu sydämestäuudelle kierroksellekunnes aikanaan tasoittuu,niin surusta tulee lämmin tuttu
oisitko sä se mulle?pitäisit hunnusta tuulessa kiiettei tarvis yksin alttarilla nyyhkiimekon auttaisit napittamaan kiiettei vilautella tarvii! apua – me mennään naimisiin!silloin parhaita ystäviä tarvii!pikkujuttuja vaan matkan varellamorsian itse on todella a
sulje silmät – se hetki nytmieli kevyt, ehyt, levännythetki hengähdä – ja kuuntele tääanna meidän sua samalla kiittää olet lahjakas, sielukasvoimakas, arvokasrakas – taipuu eessäs yötaivas!perheen pidät pystyssämyrskyissä – kovissakin tyrskyissäja perille aina
vaimennut on lauluniin vaimea laulu senpunarinnan, mustarastaantalitiaisen käpytikan nakerruskurkien kujerrusharmaasiepon piharakennuksen hiljaisina hetkinämietin mistä lintukultialöydän, mistä etsiä vaan pohjoisessa täälläaurinko syö äänenlaulun lintustenja n
välillä astun eteensitten taaaskel eteen – askel taa ken edessäin askeltaavarjo jää taamieli eteen katsoa saaelämä eloisaavaikka joskus astuukinees tai taapieni vaiva kannattaase kasvattaaaskeltajaa armahtaarauha hälle annetaan … mira s. kesäkuun alku 2024
vapaana lentää saanen velkojen vankien lisää hankaluuksia hankien vanki enää koskaan vapaana lentää vaanmieleni levolle nyt se taipuutaipuu ja kaunis on iltahetken tämän sinulle jaanjaan ja vapaana lentää saan palaa en enää vanhaanen lähelle, en kauasen enää k
miltä vaan väliltä taivaan meren ja maan … mira s. huhtikuussa 2024
syntymä on hetkijolloin maailmaan virtaa valoakuin ensimmäinenaamuaurinko ensisäteineenvalaisee pimeydenherättää eloonkauneimman unenja sydämen syketäynnä pehmeitä säveliä … mira s. kevättalvella maaliskuun alkupäivinä 2024 ~ kaikista kauneimmalla hetkellä
kettu kulki häntä pörhöllärinta rottingillase katseli nukkuvaa kaupunkiahiipiessään kukkulanlaellesieltä avautui valot, meri, öinen tunnelmatuuli tuiversi, sen suupielissä nykisillä se tiesi, että tässä kaupungissa vain kettu on pöllöä viisampi …mira s. kevätt
persoona muuttuumuuttuu harmaaksiläikehtii harvoin enää kipinä sammuu takassaomakotitalon lattiat kylminäsalaojissa kaikuulykin kolaa, kosteaa lunta zero-colan mukana hampaat kellastuusomen merkitys haihtuu taivaantuuliinpeiton alla puhuttaa pieru kaikki muutt
tulojeni varassamediaani aamullamediaani illalla perusturvaa vaillaleikkauksien mailla pelottaa työttömyysturvan varassakorkeakoulut vallassaosa-aikatöillä saan puuroapyyhin mielestä unelmia suuria … mira s. 2023 Korkeakoulujen mielenosoitukset
uskalla vaanastua kiikkerään ilmalaivaan paljasta synkkä salaisuussammuu jo valoisuusavoimuus ihanuushiljentyy ikuisuusja hengitä palavaa ilmaa uskalla vaan hypätä laivastatarttua, repäistä pala taivasta kyllä pilvenreunalta saat roikkuaja säveltää kauniita ri
välillä tuuli tarttuuse pelotteleevälillä se laantuuilma haukottelee minne vain purjeeni käännänkohtalo reitin määritteleeminne vain sydämeni päätän jäävänsiellä aallot kanssani tanssahtelee … mira s. 2023
kanna koko metsä selässäsivuorien paino, jokien padotjärvien veet, saaret ja aurinko kanna kevein askelinvaikka tassut raskaat vie mukanasi ja nuuhki tuultase kertoo minne kaiken lopulta vietlähelle vaiko kauassinnemissä pilkottaatähtitaivas – mira s. karhun a
ventovieraallekun sydämeni avaansaattaa nähdä mitä oikein salaansiellä kaiken allaitseäni hiljaa halaan mereltä katselenyli syystaivaanhuomio kiinnittyyhitaasti lipuvaan ilmalaivaan siitä innostuu koko sydämeni luomakuntapupu, kettu ja tiikerikinpöllö nukkuu k
hänelle se sanokuka oikea on tarpeeksi useineritavoinvaikka laulunsanoinväärää tapaa tuskin on tyhjiä sanojaturha on sanoavain semitä on sanojen takana sanoeläköön rakkausse on kuin maalauskuuluu kuiskaus … mira s. 2023
Intohimo on kuin polku, jota kulkiessa maailma hehkuu elämää. mira s. 2023 heinäkuussa
sieltä hän saapuipienet posket ja supussa suujust niinkuin pikkutytölle kuuluu kun muut vielä nukkuulasketaan jokainen varvashymyilee stadin aamutaivas ihmetellään – leperrelläänheleää ja pehmeääensipäivät nää hällä pieni sädekehäon sametinpehmeäheijastelee au
kunpa mua ei oisei ois ei oisvallan käsi haparoisilmaa vaanvastetta puuttuvaahukkuvaa Moskovaa kunpa mua ei oistai lähtisin poisei ois sotiaeikä lapset ilman kotiakunpa mua ei oisei ois ei oissit katselisin vaanhukkuvaa Moskovaa kunpa mua ei oistai mädäntyisin
rakkauden ikävästäjää silmät aukisuu kuivuukoriseehengitys hidastuukitkastellenhyvästellenvartalo vavahdellen lähden lantiota keinutellenhymyssäsuin heilutellenluokse mikä-mikä-maansinne rakennan mä mökinsen, josta unelmoimmeja kaiken valmiiksi laittelensitten
en pääskystä kiinni mä saasen siivet halkoo ilmavirtaalentorata pitkin taivaankaaren viivaasiivet sivelee pilvien pintaa silmäntähtäimeen yhden sittenkin sainsen annoin lennellä mä vainja katseen kantamattomiinpääskysen lennon kokea mä sain piristävääpirskahte
hiljaisuutta etsinkaipasin ja tarvitsinjoskus lintujen lentotaikka metsäpuiden nirskuntavievät lähelleetääntymisen keskipistettätilaa jossa unohdan äänenja näen ikiunia kuvialuonnosta ja minusta … mira simsiö toukokuun kahdeksastoista 2023
suojelusenkeli matkalle lähtiäiti sinä olet tähtivaikeudet selätätpian kotona taashääräät ja hihität … mira s. Äidille, joulukuun viides 2023, me selvitään tästä
liikkuu koko kehon läpija tulee osaksi sitäsoluja, verta virtaavaase pumppautuu sydämestäuudelle kierroksellekunnes aikanaan tasoittuuniin surusta tulee lämmin vierasjota muistoiksi kutsutaan … mira s. 2023 ensimmäinen
jouluna kirjoitan salaamitä hyvää teenja ketä saan halaa illan edetessä tuumin ettäihmeellinen on tuo elekieli, meidän kaikkien äidinkieli ”huhhuh ihmismieli”jättää äänen ilmaan, jäljen hangen pintaanhuomaan jään haaveilemaanelämässä virheemme sallitaanodotuks
pienet linnutpikkuruisetkevään sanansaattajatsyksyllä ne muuttavattalveksi tuuleen katoavatvaan ei yksi punainenjoka parinsa kadottise jäi meidän rappukäytävään sen minä pyysin sisällepäätä pienen linnun silitinselitin elämästä, juttelin yhdessä ootimme kevätt
tähtönen – tosi sähköinensähisi ja kähisinousi ilmaanjotta kaikki se näkisi teki muutaman ympyräntunsi auringon sydämen särkyvänmatkasi tähtönen toisen luokseripautti tähtipölyä sen otsalakeenmaalasi auringolle tien taivaankanteentämä polku kulje ja itsesi tun
