Kirjoja, elämää ja ihmisiä.
Helvetinjärvi on nuoruuteni kansallispuisto, jossa en ollut käynyt noin 20 vuoteen. Viime kesänä sain idean, että paikka pitäisi nähdä myös aikuisena. Asiat kun tuppaavat näyttämään erilaisilta, yleensä pienemmiltä. Niin se tälläkin kertaa oli. Asiat näyttivät
Tunsin pitkästä aikaa aitoa halua kirjoittaa jotakin, jotakin muuta kuin asioita, joita kirjoitan työkseni. Joten palasin tänne, ja ajattelin palata uudestaan, mutta hieman eri tyylillä kuin ennen. Tämä blogi on ollut olemassa lähes 10 vuotta, ja siinä ajassa
En ole aiemmin ollut Sally Rooneyn suurin ihailija – en, vaikka koko maailma ympärilläni lukee haltioituneena Rooneytä, en, vaikka hänet on nimetty yhdeksi sukupolvensa (tai kai minä kuulun samaan sukupolveen) ääneksi, en, vaikka hänen teksteissään sanotaan ol
Haruki Murakamin romaani Maailmanloppu ja ihmemaa sekoittaa arkiseen maailmaan absurdeja elementtejä ja liikkuu kahdessa tarinalinjassaan tietoisuuden ja identiteetin eri tasoilla. Keitos on erikoinen, mutta niin realistisesti ja yksityiskohtaisesti kuvattu, e
Olen usein vähän jäljessä trendeistä, tälläkin kertaa. Mia Kankimäen teokset vilisivät blogeissa ja kirjasomeissa joitakin vuosia sitten, mutta kirjoina ne eivät sattuneet kohdalleni. Sitten kesälomalla, niiden ihanien helleviikkojen aikana, Munkkiniemen kirja
Yaa Gyasin romaani Maa ja taivas on sanalla sanoen upea. Upea. Se on nuoren naisen kasvukertomus, maahanmuuttajaperheen tarina, riippuvuuskertomus sekä eksistentiaalinen pohdiskelu tieteestä, uskosta ja kärsimyksestä. Teos onnistuu tavoittamaan monta ulottuvuu
Olen suuri Saara Turusen fani. Pidin sekä Rakkaudenhirviöstä että Sivuhenkilöstä, erityisesti siitä, kuinka teräviä havaintoja niissä tehdään sekä yhteiskunnasta että ihmisistä. Siksi tartuin innolla Turusen uusimpaan teokseen. Kuuntelin sen äänikirjana, ja se
Viimeisen vuoden ajan kuulumiset on kuitattu tyylillä ei mitään erityistä, kotona on oltu. Koska mitään ihmeellistä ei ole noin vuoteen kuulunut, kenellekään. Siksi aina kun kysytään kuulumisia, vastaan ei mitään erityistä, arki on ennallaan. Kaikilla se on, j
kuvaa millenniaalien uupumusta hyvin henkilökohtaisesta lähtökohdasta: omasta uupumuksesta käsin. Tuloksena on pohdiskeleva ja poukkoileva teos: sellainen, joka välillä tuntuu vertaistuelta mutta kuitenkin välttelee kohtaamista, sellainen, jossa on välillä ter
Korona-ajan olen elänyt some- ja uutistyhjiössä, koska viestejä ja digitaalisia ärsykkeitä tulee etätöissä niin sanotusti riittävä määrä. Siksi olen ollut autuaassa pimennossa kaiken suhteen – sen, mistä puhutaan, sen, mitä luetaan ja sen, millaisissa maljakoi
Karita Sainion muutaman vuoden takainen tietokirja Hyvin eletty on takakansitekstinsä mukaan jokaisen nykynaisen must-have-käsikirja kestävään elämäntapaan. Kirja käsittelee kosmetiikan, ruoka- ja vaatetuotannon sekä kodin materiaalien ongelmia ja tarjoaa niih
Ai että! Syksyllä on tullut mehukkaita uutisia oikein satamalla. Kansa raivostui siitä, että nuori nainen osti siivouspalveluita, ja sitähän sitten puitiin medioissa ja sosiaalisissa medioissa toista viikkoa. Muita uutisaiheitamme ovat kolmekymppisten muuttune
Kehuin taannoin Ulla Donnerin Spleenish-esikoisteosta, joka kuvaili ironisesti nuorten ihmisten uupumusta. Se oli tarkka ja viihdyttävä ajankuva, jota säesti mustaakin mustempi huumori. Spleenishin jälkeen jäin janoamaan lisää, ja nyt odotus on palkittu Sontaa
Olen ollut syyskuussa enemmän kiireinen kuin joutilas, mikä on näkynyt tämän blogin päivitystahdissa. Onneksenne olen kaiken kiireen keskellä ehtinyt seurata varsin tarkasti ajankohtaista yhteiskunnallista kuohuntaa. Koska olen ratkaisukeskeinen yksilö ja oman
Tällä viikolla vietetään Olen humanisti -kampanjaviikkoa, jonka tarkoituksena on nostaa esille humanistien osaamista ja merkitystä työelämässä. Pystyn ilman suurempaa aivojen kaivelua kertomaan käytännön esimerkkejä siitä, miksi humanistiviikko on tarpeen. Nuo
Ihmiskunta on tehnyt huikeita asioita: käynyt kuussa, keksinyt antibiootit ja kehittänyt robotti-imurin. Sitten ihminen keksi älypuhelimen, läjän sovelluksia ja tykkäystoiminnon. Niiden vaikutukset ovat järisyttäviä: sovellukset ja niiden toiminnot muokkaavat
Tartuin Sally Rooneyn esikoisteokseen Keskusteluja ystävien kanssa innoissani. Innostukseen oli kolme syytä: Kansi on tosi freesi (yksityiskohta Alex Katzin maalauksesta) Se on 1990-luvulla syntyneen kirjoittajan teos, ja kerännyt paljon ylisanoja Kirja oli en
Olen kuluneena keväänä seurannut innolla Game of Thronesin huipennusta. Olkoonkin, että tarinankerronnasta on tullut suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa ja että dialogille ja hahmonkehitykselle ei ole enää samoin aikaa kuin joskus ennen. Ei se välttämättä h
Kevät on aikaa, jolloin moni tuskailee tulevaisuuden, siitepölyallergian ja polkupyörän huoltamisen kanssa. Näistä tulevaisuus on kenties suurin haaste, ainakin, jos tulevaisuuden kannalta tärkeää on tietää, mihin hakee yhteishaussa. On vielä monta hyvää päivä
Olin nuorena kiihkeä idealisti. Sellainen, joka teki hartaasti vaalikoneita, äänesti yläasteella järjestetyissä varjovaaleissa tosissaan samalla kun muut äänestivät Herkku Hernesniemeä ja kirjoitti yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa ja sai siitä hyvästä
Mietin yhtenä päivänä, että yksi elämääni määrittävistä perustunteista on ollut ahdistus, milloin mistäkin asiasta. Lapsena asiat olivat sellaisia kuin tulipalo, maailmanloppu, jonkun kuolema tai se, että minulla ei ole hääbarbieta. Sitten, noin 9-vuotiaana, l
Kansalaisina meillä on valtiotamme kohtaan tiettyjä velvollisuuksia, kuten verorahojen tuottaminen ja niiden säästely, yleinen kunniallisuus ja järkevä käytös. Oikein eläminen ei ole aivan iisiä, ja mediasta, poliitikoilta ja kanssaeläjiltä tulevat ristiriitai
Satuin kerran baarissa mainitsemaan, että pitäisikö minun kirjoittaa blogiini jotain rahasta tai vaikka palkastani, koska molemmista pitäisi puhua enemmän ääneen, varsinkin, jos sattuu kuulumaan siihen pienituloisempaan sukupuoleen. Riina oli jälleen kerran mi
Netta kirjoitti joulukuussa hyvän tekstin eräästä somen lieveilmiöstä: ostetuista seuraajista. Siitä, että somettaja ostaa rahalla feikkikavereita, tykkääjiä tai seuraajia. Ajatus tuntuu absurdilta, mutta se on yhtä totta kuin se, että Teuvo Hakkarainen on kan
Tuntuuko siltä, että nykyään pitäisi olla kaikessa paras? Pitäisi treenata ja syödä erinomaisesti, sisustaa koti erinomaisesti, edetä uralla erinomaisesti, olla erinomaisessa parisuhteessa ja kasvattaa lapset erinomaisesti sekä puhua kuutta kieltä — erinomaise
Someton syyskuu on saanut monet pohtimaan suhdettaan sosiaaliseen mediaan. Kirjoitin aiemmin paitsijäämisen pelosta, ja postaukseen tulleiden reaktioiden perusteella some ansaitsee lisää kriittistä tarkastelua. Moni tiedostaa, että sosiaalinen media on usein v
Sisko Savonlahden esikoisteoksen Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu elementit ovat suoraan kaupunkilaisten, y-sukupolvea edustavien naisten arjesta: viherkasveja, ehostautumista, tinderöintiä, ulkona syömistä ja New Yorkiin matkustamista. Siinä missä Instagramiss
Joskus kohtaa kirjoja, jotka hengästyttävät. Hanya Yanagiharan romaani Pieni elämä on sellainen. Se on kirja, joka vangitsee jo ensiriveillä. Kirja, joka kuvaa ihmiskohtaloita niin terävänäköisesti, että sen pauloihin jää huomaamattaan sadoiksi sivuiksi. Kirja
Suomesta tuli vuonna 2017 ensimmäinen maa, jossa liputetaan luonnon kunniaksi. Viime viikolla vietetyn luonnon päivän kunniaksi listasin suosikkiretkikohteeni pääkaupunkiseudulla. Hyviä ulkoiluilmoja on piisaa edelleen, ja tänä vuonna on edessä vielä Nuku yö u
Moni somenselaaja kärsii fomosta eli paitsijäämisen pelosta. Fomo saa muiden elämän näyttämään paljon omaa coolimmalta ja aiheuttaa ahdistusta siitä, että jää jotakin siistiä kokemusta vaille tai näkee hauskan viestin liian myöhään. Olen kunnon sosiaaliantropo
