Kirjoitin tänään työsopparin, joka ei määrittele työsuhteelle päättymispäivää. ”Toistaiseksi otettu”, niin se tulevaisuuttani kuvaili.Onko olo nyt jotenkin kokonaisempi? En tiedä.Onko vähemmän eksynyt ja irrallinen olo?Saattaa hyvinkin olla. Vakituinen.Ainakin
Alan epäillä, että kuorma-autokortin hankkiminenkin on helppoa sen rinnalla, että pitäisi muka osata tahtoa asioita itselleen.En laske itseäni huippukuskiksi,mutta kyllä liikennesäännöt on helppoja sen rinnalla,että lakkaisi unohtamasta itsensä.Kumpi lienee he
Voisinko sittenkin olla ihminen,jolla on yhtä aikaa kesken monta eri kirjaa,jonka ajokortissa on B:n lisäksi C,joka uskaltaa tahtoa asioita itselleen.Voisinko olla ihminen,jolle kaikki uudet asiat eivät ole automaattisesti uhkia,joka uskaltaa haastaa itseään,j
Sormus sormeen ja sukunimen vaihto,ovi jossa molempien nimet ja sydämessä koti.Se mikä on minulle koti,onko se koskaan sinulle.Onko se meillä koskaan yhteistä?Miten paljon tarvitaan, että minun sieluni tyyntyy?Tarvitaanko papin aamen,vai riittääkö,että on.
Elämä on aivan liian lyhyt,jotta ehtisi oppia kaikki omat oikkunsa ja kiemuransa.Tarvittaisiin kokonaan toinen elämä,että itsestään pystyisi jakamaan enemmän muille.Miten huolehtia toisen ihmisen kokonaisesta elämästä,kun ei ole ehtinyt huolehtia omastaankaan?
Näen LinkedInissä päivityksen, jossa kerrotaan miten paljon kustantaa Thaimaan loma nelihenkiseltä perheeltä. Ja minä haluaisin vain kommentoida, että oikeastaan se kustantaa lastesi tulevaisuuden, koko maapallon tulevaisuuden. Olenko muuttunut ikäväksi ihmise
Uusi vuosi, uusi minä - tai ehkä ei sittenkään. Jostain syystä vuoden vaihde laittaa helposti liikkeelle ajatuksia uudenlaisista tavoista elää elämäänsä. Ajattelen, että voisin sanoa enemmän asioita ääneen, koska päässä niitä niin paljon liikkuu. Luin Rohkeast
Mietin viime kesää käännekohtana, tai ainakin toivoin siitä sellaista. Nyt luulen, että vuosi 2023 oli kokonaisuudessaan yksi suuri käännekohta.Otin askeleita kohti parempaa oloa, aloin luottaa enemmän itseeni ja pärjäämiseeni, suljin lääkepurkin kannen yhtenä
Voiko sellaisesta enää saada täysin ehjää, joka on kerran kursittu kokoon miljoonista palasista?Voiko se olla tasaista ja tyyntä ilman aamun tutuksi tullutta kolmen valkoisen rutiinia?Täysin ehjä ei ole meistä kukaan, mutta millaista eheyttä on ihmisen lupa od
Tämä kesä on käännekohta, ajattelen.Odotan siltä jonkinlaista korjaavaa kokemusta.Viime kesät ovat olleet vaikeita. Mielessäni pelkään kuumuutta, sen mukanaan tuomaa tukahduttavaa olotilaa.Pelkään ajattomia päiviä, kun aika juoksee mutta tunnen itseni pysähtyn
Minkälaisen onnen minä olen perinyt?Tuleeko se vasta testamentin yhteydessä,vai onko se tässä läsnä koko elämän.Millaisen onnen,minä mietin,kun avaan elämäni solmuja,itken vanhoja lukkoja,ja sen jälkeen makaan sohvalla kaikkeni antaneena.Sukupolvien ketjut,kai
Pelottaa kertoa lukevansa sellaista, koska se väistämättä saa ihmiset yhdistämään minut ja sanan lapsettomuus. Kenties vielä vapaaehtoinen, täysin valittu lapsettomuus. Tuntuu häpeälliselle.Mutta en minä tätä kirjaa siksi lukenut, että se suoraan kuvastaisi om
Muistan vieläkin miltä tuntui, kun pelkäsin että elämä ei enää koskaan tunnu normaalilta.Miten ajan kuluminen vääristyi, eikä ollut hyvä hetkeäkään.Miten pelkäsin kyseistä hetkeä, pelkäsin tulevaa.Se oli syvää mustaa, kaiken alleen peittävää synkkyyttä.Pelkäsi
Kevään tulo ja valon määrän lisääntyminen,ne aiheuttavat levottomuutta.En tiedä miten pitäisi suhtautua lisääntyneeseen valon määrään,valoisiin iltoihin.Toisaalta totesin ettei sillä ole mitään väliä,valon määrä lisääntyy silti,suhtauduinpa siihen miten vain.O
Miltä näyttää mielenrauhani?Pastellinsävyjä,oranssia ja liilaa.Se on valoa, joka täyttää kehoni,piirtää ääriviivani,sulkee syleilyynsä.Se on äärimmäisen rakas ja tärkeä.En haluaisi luopua,tai kadottaa sitä,oikeastaan täysin enää koskaan.
En aina tiedä onko syksy vai kevät.Välillä maaliskuu saattaa tuntua aivan marraskuulle.Joskus keväällä ihmettelin kaupassa miksi pääsiäismunia myydään syksyllä.Minun elämääni on tullut työ.Työkokeiluni kirjastolla jatkui puolen vuoden työllistymisjaksolla.En e
Näin viime yönä unta, että olin tappanut erään miehen.Nyt mietin, voiko monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen palata kirjoittamaan tuollaisilla sanoilla.Elämä on juossut eteenpäin,ja minä raahautunut sen mukana,kompastellen hurjassa vauhdissa.Olen ikävöinyt kir
Tulevana vuonna (voiko tästä alkaneesta vuodesta enää käyttää termiä tulevana?) aion muistaa pysähtyä, palauttaa itseäni hetkeen, elää enemmän tässä.Aion palata opiskelemaan. Kyllä, tiedän, silkkaa hulluutta. Vastahan minä edellisestä valmistuin ja pääsin eroo
Asiat, jotka eivät välillä todellakaan olleet elämässäni itsestäänselvyyksiä, alkavat hiljalleen sulautua taas osaksi normaalia.Voin ajatella meneväni ravintolaan ilman, että vatsani tuntuu kääntyvän ympäri.Voin sopia näkeväni ystäviäni, eikä se aiheuta ahdist
Olen oppinut, että en ole kovin hyvä muutoksissa.Olen oppinut myös, että elämässä ei mikään ole niin varmaa kuin muutos.Sitä miten tällaisen yhdistelmän kanssa eletään en tiedä.En enää odota tulevani valmiiksi,tai tietäväni yhtäkkisen maagisesti että kuka oike
Tämän kuun alussa palasin töihin kirjastomaailmaan. Vastavalmistuneesta medianomista suoraan työkokeilijaksi kirjastoon. Urakehitykseni on vahvassa nousussa.Viimeksi olin kirjastolla työkokeilussa keväällä 2013. Melkein kymmenen vuotta on vierähtänyt. Silti on
En haluaisi uskoa ajatusta, jonka mukaan olen epäonnistunut. Koska miten määritellään onnistunut tai epäonnistunut? Miten elämässä voisi onnistua tai epäonnistua, kun on vain erilaisia tarinoita ja kohtaloita?En ajattele muista ihmisistä niin, joten miksi ajat
Se tekee osittain kipeää,olla niin tietoinen kaikesta,ja kuitenkin tuntea itsensä täysin avuttomaksi.Se on hyväksymistä,laajempaa ymmärrystä itsestä,tietoisuutta maailman nurinkurisuudesta.Koitan seisoa itseni puolella,avuttomuudesta huolimatta,ja luottaa.
Välillä ajattelen, että paine työllistymisestä ja pikaisesta elämässä eteenpäin menemisestä tulisi vain oman pääni sisältä. Että keksin sen ja oletan ihmisten olettavan.Sitten selviää, että niin ei valitettavasti ole. Olisikin. Mieluummin olisin väärässä ja lo
Joskus pelkäsin syksyä, sen kaiken alleen nielaisevaa pimeyttä.Se vei voimat ja teki olosta nuhjuisen.Nykyään syksy ja sen pimeys tuntuu turvalliselle,se antaa luvan hellittää,käpertyä sohvannurkkaan ja kuunnella kun sadepisarat ropisevat ikkunaan.Enää en pelk
Ystävälliset kasvot sanovat, että ei tässä elämässä ole oikeasti mihinkään kiire. Ei tarvitse heti valmistumisen jälkeen työllistyä, ei tarvitse heti tietää mihin on menossa. On ihan ookoo ihmetellä ja miettiä rauhassa.Mutta miksi minun aivoni eivät usko sanaa
Tästä kesästä jäi tunne,että to do-listalla on enemmän ruksaamattomia kuin ruksattuja juttuja.Jäi tekemättä paljon sellaista,joka olisi ollut oikeasti kiva kokea.Mutta jostain syystä niitä ei vain saatu onnistumaan tai järjestettyä.Olen joutunut nöyrtymään mie
Tätäkö se elämä onkin,tasapainottelua epätoivon ja tyyneyden välillä.Toisinaan syöksyn kohti epätoivoa,kannattelen sen hurjaa painoa,ja näen kaiken tulevan synkkänä.Seuraavassa hetkessä onkin tyyneyttä,tunne siitä että kyllä minä tämän selätän,kyllä minä selvi
Ilmastoahdistus ja lomamatkoille lentelevät ihmiset aiheuttavat hämmennystä.En tiedä miten suhtautua ulkomailta saatuihin kuvatervehdyksiin, kun omaan mieleeni ei oikein tällä hetkellä mahdu edes vaihtoehto lentomatkailusta. Instagramissani vallitsee kupla, jo
Vuodenajoilla ei tunnu enää olevan juuri merkitystä.Valon ja lämmön määrä vaihtelee edelleen niiden mukana, minun mieleni ei niinkään.Olenko väsyneempi kun tulee pimeää?Ehkä.Tuntuuko aurinkoiset päivät vaativan enemmän ulkoilua ja säästä nauttimista?Ehkä.Mutta
