Elämää saaristossa, pohdintoja elämästä ja arjen vauhdikasta menoa merellä.
Kun arkea syö kehossa oleva kipu riittävän pitkään ja toistuvasti, sitä haluaa kauas kaikesta. En tunne kuuluvani mihinkään. Itselläni on muutenkin hyvin heikko sosiaalinen tarve, ja nyt se on hiipumassa kokonaan pois. Kävin kesän mittaan muutaman kerran nuore
Pitkään on taas mennyt, että oon kirjoitellut tänne. Kaikenlaista on tapahtunut, ehkä myöhemmin palaan niihin. Tällä hetkellä kuitenkin päiviä ihastuttaa ja hieman myös tekee olon väsyneeksi kahdeksanviikkoinen bordercollienpentu Neela. Neela on koiramaailmass
Miten yksin ihminen lopulta onkaan silloin, kun isot asiat pyörivät päässä. Olen koettanut avata keskusteluja mutta lopulta en ole löytänyt linjoille ketään, joka jaksaisi kuunnella. Olen koko elämäni ajan inhonnut kiirettä. On sitä minullakin ollut mutta olen
Kun avaan lehden tai katson koneelta uutisia, vastaan tulee lähinnä pelkkää negatiivista informaatiota. Sotaa, kärsimystä, onnettomuuksia, huijauksia, romahduksia, vikoja jne. Milloin maailmaa riepottelee ihmisten pahuus toisiaan kohtaan, milloin luonnonmullis
Kuluva kesä on mennyt melkoisessa hulinassa. 7.6.2024 ajelimme Tervakoskelle hakemaan laumaan uuden jäsenen, sileäkarvaisen collienpennun Bieggan. Biegga on siis samasta kennelistä kuin Minni. Mitä sitä hyväksi havaitsemaansa vaihtamaan Mukaan tuli myös sovitu
Kuinka yksinäistä se onkaan, elää tuo vihulaisen kanssa. Kun sytytin tulia uuniin, se tuli ja lävisti lapaluuni. Tuntui kuin paksu jää olisi murskaantunut ja sen palaset olisivat liukuneet pitkin jääkantta viheltäen mennessään. Se jatkoi matkaa ylöspäin ja sai
Kesäloma alkaa olla takanapäin. Niin, kesäloma keskellä talvea. Kolmen leikkauksen sarja vuoden sisällä siirsi sopivasti myös kesälomia ja mieluusti ne pidänkin juuri talvella, jolloin tupa tarvitsee päivittäistä lämmitystä puilla. Töissä ollessa on raskasta t
34 vuotta sitten minulla oli vauvakuume. Tuo kuume tupsahti minuun silloisen työkaverini alkaessa odottaa kolmatta lastaan. Tupsahti on juuri oikea sana kuvaamaan tuon ajatuksen alkua. Sitä ennen en, mitenkään tietoisesti ainakaan, ajatellut tulevani äidiksi.
Aamuvarhainen teehetki. Katselen ikkunasta ulos, jossa näkyy pimeyden seassa kaksi lyhtyä terassin lumihangessa. Kynttilöiden valo tuo lämpöä sisimpään. Takana on parin viikon todella kylmä jakso pakkasineen ja hyytävine tuulineen. Vuosi alkoi paukkuvassa pakk
Toinen vanhoista huskypojista lähti viimeiselle matkalle 29.12.2023. Loppukesästä sen veli lähti samalle matkalle. Ulkotarhoissa alkaa olla väljää, enää neljä huskyä asustaa siellä. Suuren koiralauman vähetessä olen pikkuhiljaa totuttautumassa normaalimpaan mä
Talvi on ollut pitkä ja oikukas. Ja hyvin erilainen kuin aiemmat talvet. Maru nousi merestä talviunille jo marraskuun lopulla. Siitä alkoi saarelaisen talvi yhteysaluksen kyydissä ja aikatauluissa. Talvi alkoi lumisena mutta muuttui kelikaruselliksi ees taas m
Oikeastaan en ole otsikon sanoista kumpikaan. Enää enkä vielä. Silti eräänä iltapäivänä, kun olin hoitamassa tarhakoiria, kipu sai minut jälleen ontumaan ja tuntemaan itseni rammaksi. Mietin siinä keskellä pihaa, että miksi näin. Miksi sellaiselle ihmiselle, j
Katselen kaunista lumisadetta lauantaiaamuna. Taivas on valkoista täynnä. Lumi tarrautuu puiden oksiin, piha-aidan päälle ja värittää maan puhtaan valkoiseksi. Tuuli on hiljainen, kaikkialla on uneliasta. Mietin mitä tein tällaisena hetkenä silloin, kun olin k
Tarvitsen rutiineja arkeeni. Ne luovat turvallisuutta ja saavat minut toimimaan tuottavasti. Tai edes toimimaan eli saamaan jotain järkevää päivässä aikaan. Syksyllä 2022 arkeeni tuli uusi rutiini. Sähköpeli. Syitä, miksi ylipäätään sadattuhannet suomalaiset k
Vuoden viimeinen päivä kirvoittaa aina miettimään mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Niin kävi tänäkin vuonna. Pohdin liikkumisiani. Nivelieni sairastuttua, liikuntaan on pikkuhiljaa tullut estoja, kipujen takia. Kuitenkin liikun, etupäässä kävellen saaristo
Mietin, milloin oon viimeksi käynyt ruokakaupassa. Ehkä kolme vuotta sitten. Tästä tein sen johtopäätöksen, että kaupassakäynti ei kuulu mun arkisiin juttuihin vaan on harvoin tapahtuva asia. Mietin sitten, milloin on viimeksi ollut sellainen kuukausi, etten o
Tapaturmassa vioittunut oikeankäden etusormi leikattiin 3.10.2022. Tämä kirjoitus kertoo ensimmäisen toipumisviikon ajatuksista. Tämä matka leikatun sormen kanssa on haastava. Sormen lisäksi leikkaushaava on oikeassa ranteessa, josta siirre etusormeen otettiin
Toipuminen sai hidasteen, kun leikkausalueelle tuli tulehdus. Joudun passailemaan liikkeelle lähtöäni ainakin parilla viikolla. Tulehduksen parantuessa aloitetaan fysioterapia ja siitä alkaa varsinainen toipuminen liikkumista ajatellen. Olen kuitenkin päättäny
20.5. kuluvaa vuotta vasemmasta jalkaterästäni korjattiin leikkauksella revennyt tibialis posterior -jänne. Jänteen alue oli alkanut oireilemaan pikkuhiljaa keväällä 2021. Ensin siinä oli lisääntynyttä hermotusta, lievää turvottelua ja pikkuhiljaa jalka kipeyt
Lapsesta asti tuntemani ihminen siirtyi Taivaskotiin pari viikkoa sitten. Hänen kuolemansa herätti monenlaisia tunteita. Juttelin hänen kanssaan jouluviikolla, hieman ennen kun hän joutui sairaalaan. Vaikka hän oli jo hyvin iäkäs, ei tullut mieleenikään, etten
Siitä onkin taas aikaa, kun olen blogannut. En nyt ala tässä tekemään selvitystä, mitä tapahtumia on blogitauon aikana ollut. Ehkä kirjoittelen niistä myöhemmin muiden blogien yhteydessä. Terveysongelmat ovat kuitenkin kiinni minussa kuin täi tervassa. Tulevan
Jokainen tapaturma olisi vältettävissä. Jo tuossa lauseessa itsessään on syvä kaiku syyllistämisestä. Tuo lause ei edes ole paikkaansa pitävä. Jos noin olisi, ei loppujen lopuksi tapahtuisi tapaturmia koskaan vaan olisi keksitty jo ajat sitten keinot niiden vä
Minua välillä hymyilyttää, kun näen lehtien palstoilla juttuja kuvineen ihmisten kodeista. Paljon tilaa, värejä käytetty hienoin kontrastein tai suositaan pelkkää valkoista, on työhuonetta, ruokailutilaa, koriste-esineitä jne. Ei sillä, onhan siistit paikat ka
Kun jotain oikein odottaa, voi joutua pettymään. Keväällä, jäiden tehdessä lähtöä, odotimme Marun laskemista mereen. Kun vene sitten vihdoin pulahti laineille, alkoi vapaus, jonka turvin oletimme kulkevamme omassa tahdissa pitkän kauden, vuoden loppuun asti il
Olen viime kuukausina miettinyt, mikä on vinossa elimistöni kanssa. Taustalla on monta tekijää. Vielä viime kesänä kaikki oli normaalisti, tai ainakin luulin niin, sillä meno maistui, työt sujuivat ja olo oli kaikin puolin normaali. Juokseminen on aina ollut m
Pääsiäisen lähestyessä kasvoi stressi. Yhteysalukseen, jolla kuljemme talviaikaan kotiin ja töihin, oli helmikuussa laitettu matkustajarajoitus, koronan takia. Normaalisti Otava voi kuljettaa 130 matkustajaa kerralla mutta nyt, kesäkuun loppuun asti matkustaja
Kun henkinen paine alkaa hellittää, olo on kuin onnistuneen elämäntaparemontin jälkeen (vaikken koskaan sellaista ole tehnytkään). Mieli on kevyt ja katselee arkea aivan toisenlailla. Tosin jatkuvasti ei voi olla loma, joten tämä fiilis pitäisi saada mukaani s
Viimeisimmästä bloggauksesta on kulunut useampi kuukausi. Olen todennut itselleni, että minusta ei ainakaan tule oikeasti bloggaajaa. En vain kykene säännöllisyyteen sen suhteen. Etupäässä tämä blogi onkin kanava itselleni purkaa ajatuksia eikä niinkään paikka
Luen joskus lehdistä selviytymistarinoita. Sellaisia, joissa ihminen on kohdannut paljon vastoinkäymisiä. Jokaisella on omat taistelunsa. Niissä kaikissa on yksi yhteinen tekijä. Ihminen käy kyllin syvällä, löytää apua ja saa sisältään voimaa astua eteenpäin.
Pitääkö se suklaapatukka tai -levy ahmia aina heti? Miksei sitä voisi syödä säästeliäästi, pala kerrallaan? Ehkäpä juuri teenkin niin. Minullehan yksi pala suklaata on 200g. Ruokailu on minulle aihe, jota välttelen viimeiseen asti. Päätin nyt kuitenkin tarttua
