Kirjoitan keski-ikäisenä kahden aikuisen lapsen äiti-ihmisenä, kahden koiran ja kahden kissan palvelevana emäntänä, ja monessa roolissa elävänä naisihmisenä.
Työni on intohimo, mutta tämä blogi on se paikka, missä ei tarvitse olla asiantuntija – riittää, kun on elossa ja kirjoittaa sen, mitä sormenpäistä syntyy. Kuljen täällä ilman titteliä, välillä pilke silmäkulmassa, mutta aina suoraan sydämestä. Olen halunnut olla kirjailija lapsesta saakka, ja täällä saan olla oman elämäni ”wanna-be writer”. Elämässä harvoin saa mitään, jos ei edes yritä – ja tässä sitä ollaan: minä kirjoitan. Blogia, mutta kirjoitan.
Etä- ja lähityöstä keskustellaan usein kuin pitäisi löytää yksi malli, joka sopii kaikille. Työt, ihmiset ja elämäntilanteet ovat kuitenkin erilaisia. Minulle etätyö on paras vaihtoehto, ja siihen on monta syytä. Etätyö mahdollisti sen, että pystyin muuttamaan
Syyskuun 11. päivänä 2001 olin kotona kolmen kuukauden ikäisen lapseni kanssa ja seurasin tapahtumia televisiosta CNN:n välityksellä. Huoli omasta miehistöstämme oli valtava. Töistä soitettiin. Olisin halunnut lähteä sinne, olla mukana ja tehdä jotakin. Pakoti
Elokuu on jo melkein lopussa, mutta vielä ehtii nostaa esiin toisen työhöni liittyvän aiheen, joka on ollut viime viikkoina paljon esillä myös mediassa. Loppukesästä tulee silmäiltyä lentoyhtiöiden puolivuosiraportteja ja niistä tehtyjä analyysejä. Tänä vuonna
Lentolippujen varaamisesta voisi kuvitella tulleen helppoa. Kirjoitat lähtöpaikan, määränpään ja matkustuspäivät hakukoneeseen, valitset halvimman vaihtoehdon ja maksat. Käytännössä en kuitenkaan valitse lentoa koskaan pelkän hinnan perusteella. Vuosien kokemu
Olen itse Zooplussan asiakas ja suosittelen palvelua oman kokemukseni perusteella. Voin saada tämän kirjoituksen linkkien kautta tehdyistä ostoksista palkkion ilman lisäkustannuksia ostajalle. Tämä on ensimmäinen kumppanuuslinkkejä sisältävä kirjoitukseni täll
Kirjoitan kirjaa. Tai oikeastaan kahta. Olen kirjoittanut jo pitkään. Asia on pyörinyt mielessä vielä kauemmin. Ehkä tämä blogin aloittaminen oli myös jonkinlainen siirtymäriitti. Rakastan kirjoittamista, sekä asiasta, että asian vierestä, niin kuin täältä blo
Avasin työkoneen keskellä kesälomaa. Tarkemmin sanottuna varsinaisena lomapäivänä numero neljä. Ei se minua haitannut, koska asia oli tärkeä. Soittaja oli ihanalla tavalla vakavissaan, kun pahoittelin, etten ollut vastannut heti. Olin mustikkametsässä enkä oll
Ilmailun kesä 2026 on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen. Oma lomani on juuri alkamassa, joten nyt tuntuu hyvältä hetkeltä pysähtyä hetkeksi, koota kesän pääkohdat muistiin, kirjoittaa yksi (aika pitkä) työpainotteinen kirjoitus ja sen jälkeen sulkea työasia
Välillä markkinoinnin parhaat ideat ovat hämmentävän yksinkertaisia. Viime päivinä sosiaalisessa mediassa nähtiin loistava esimerkki siitä, miten hetkeen tarttumalla voidaan saavuttaa valtava näkyvyys. Jalkapallon MM-huuma käy parhaillaan kuumimmillaan, eikä m
Kesässä on paljon hyvää. Valoa riittää melkein ympäri vuorokauden ja kiire hellittää hetkeksi, kun puhelin sekä Teams vaimenevat. Elämä asettuu kaiken kaikkiaan hieman pehmeämpään asentoon. Työhön keskikesä tuo usein mukanaan harvinaista ylellisyyttä – työrauh
Istun kansainvälisessä asiantuntijakonferenssissa Amsterdamissa – sananmukaisesti lentokentän reunalla, lentoasemahotellissa. Tunnen orastavan ilmastoinnin aiheuttaman flunssan puskevan nenäonteloille, ja päänsäryn hiipivän ohimoille. Ilma ulkona on päälle +30
Kirjoitan tätä vähän hassuin tuntein. Vähän epätodellisin. Opinnäytetyö on valmis. Ei melkein valmis. Ei enää “ihan kohta valmis”. Ei sellainen, että vielä pitäisi tarkistaa yksi lähde, yksi kappale, yksi viittaus, yksi muotoilu, yksi liite tai kirjoittaa yksi
Vuosi on jo puolivälissä. Se tuntuu jotenkin uskomattomalta, sillä vastahan tammikuu alkoi ja edessä oli kokonainen uusi vuosi, täynnä tehtäviä, tavoitteita ja ajatuksia siitä, mitä kaikkea tänä vuonna ehtisi tehdä. Ja kuitenkin tässä sitä ollaan: kesäkuussa.
Vuosi 2025 ei ollut vain työn vuosi. Se oli myös vuosi, joka pakotti katsomaan elämää lähempää, ihon alta. Kehoa, rajoja ja aikaa – eli sitä, mikä lopulta kannattelee, kun kaikki ei ole omissa käsissä. Oma sairastaminen kulki mukana koko vuoden. Hoidot rytmitt
Vuosi 2025 ei ollut vuosi, joka avautuisi selkeänä kokonaisuutena tai siistinä tarinana. Se oli enemmänkin pitkä sarja päällekkäisiä liikkeitä: työmatkoja ja kokouksia, lentoasemia ja junalaitureita, strategioita ja keskusteluja – mutta myös hetkiä, jolloin ma
Välillä pieni ja vakava sananen yhteiskunnasta. Elämme maassa, jota on vuosikymmeniä kutsuttu hyvinvointivaltioksi. Sana on juurtunut suomalaisiin jo koulun penkiltä lähtien: meillä pidetään huolta kaikista, etenkin niistä, jotka eivät itse siihen enää kykene.
Aika rientää. Edellisestä blogista on kulunut jo melkein kaksi kuukautta. Kirjoittaminen on minulle aina ollut voimavara ja tapa rentoutua kaiken kiireen keskellä. Silti tänä syksynä kirjoittaminen on jäänyt ikävästi virallisten töiden jalkoihin. Töissä on oll
Ajoittain saan työssäni lukea palautetta, jossa kyseenalaistetaan lentoliikenteen kehittämisen logiikkaa ja toisinaan jopa rehellisyyttä. Viime aikoina keskustelua on herättänyt airBalticin tuore ilmoitus uudesta reitistä: Riika–Oulu. Jotkut ovat kysyneet suor
Tänä aamuna se tapahtui, ensimmäinen oikeasti syksyinen aamu. Kun astuin ulos koirien kanssa, ei vastassa ollut pakahduttavaa hellettä, eikä edes lempeä kesätuulahdus. Sen sijaan tunsin iholla tutun viileyden, joka hiipii jostain pohjoisen suunnalta, vähän kal
Kahden viikon kesäloma takana ja olo onkin kaikkea muuta kuin virkeä. Pitkän hellejakson jälkeen en tunne itseäni levänneeksi – enemmänkin siltä kuin olisin palannut selviytymisleiriltä. 30 asteen helle ei vain sovi pohjolaan ja suomalaiselle kropalle pidemmän
On paikkoja, joissa et ole koskaan käynyt – ja silti tunnet olosi kotoisaksi. Maisemia, jotka pysäyttävät, vaikka et muista nähneesi niitä koskaan. Tunteita, jotka kumpuavat jostain niin syvältä, ettei niitä pysty selittämään järjellä. Jo astuessasi uuteen pai
Ei soi, mutta käki kukkuu. Kuulen sen vaikka istun sisällä tietokoneen äärellä. On hyvin perinteinen juhannussää. Vettä on tullut pari päivää melko rankasti, ja ensimmäinen ukkonenkin jyrähteli eilen äänekkäästi. Käki vaikeni pitkään. Vasta rankkasateen jälkee
Katsoin hiljattain vanhan Pekka Puupää -elokuvan. Sen maailma tuntui yllättävän kotoisalta ja turvalliselta, vaikka se sijoittuu aikaan, joka oli monella tapaa karu. Sota oli päättynyt, nuoria miehiä oli menetetty, kodit jätetty ja elämä oli muutenkin niukkaa.
Lauantaina huomasin jääväni kiinni. En jääkaapilta, en verkkokaupasta, enkä edes viinipullon korkista – vaan Damiano Davidista. Tarkemmin sanottuna hänen Instagram-tilistään. Ja hänen äänestään. Ja ehkä hiukan hänen leukaperistään. Olen ollut ihastunut hänen ä
Aurinko paistaa ja lämmittää jo kunnolla. Ilma tuoksuu alkukesältä, tuoreelta nurmelta ja mullan alta kurkistavilta kukkasilta, rikkaheiniltä ja uusilta aluilta. Mäkäräisetkin ovat heränneet ennen minua ja muistuttavat, ettei mikään vuodenaika ole täydellinen
Olen nyt yksin eläinten kanssa asuessani yrittänyt rytmittää päivän tietyllä tavalla. Aloittelen päivää kuudelta, ja kesäauringon paistaessa silmään jo aiemminkin. Joskus päivä voi alkaa seitsemältä. Joskus vasta kahdeksalta, jos olen tullut reissusta myöhään
”Joka päivä otan uuden askeleen. Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen. Ehkä jotain silti jää, vaikka päivä häviää, ja säilyy yhtä kauan kuin tarina tää.” – Yö, Yhden yön tarinat Suomalainen rakastaa melankolisia lauluja. Me laulamme humalapäissämme elämän
Helmikuinen työmatkani Espanjan Gironaan piti olla yksi monista, sellainen rutiininomainen matka, joita olin tehnyt jo kymmeniä kertoja ilman ongelmia. Mutta tällä kertaa kaikki muuttui yhdessä silmänräpäyksessä. Matkustin Barcelonan kautta. Olen käynyt siellä
Vaalien ja työmatkaviikon jälkeen on hyvä hetki nostaa tämä aihe taas esiin myös täällä blogissa. Suomessa on käyty melkoisen jännittävä kunta- ja aluevaalitaisto viikonloppuna. Valtasuhteet ovat vaihtuneet monessa paikassa, ja seuraavan neljän vuoden aikana n
Kevät on täällä! Aurinko paistaa, linnut laulavat ja meillä kotona jokainen neliösentti kiiltää… mudasta. En tiedä, miten muilla eläinperheillä pidetään kodit puhtaina ja kiiltävinä, mutta täällä meillä kevään etenemisen voi mitata mopin käyttöasteella. Kun ma
