Lapsiperhe-eloa omakotitalossa esikoisen ds-diagnoosin värittämänä. Sydämissämme musiikki, läheiset ja ystävät sekä kotoilu.
Etelään paluun jälkeen elämä on lipunut eteenpäin melkolailla samaa tahtia kuin ennen pohjoiseen muuttoa. Hitaasti. Haaveillen.Sama koti. Hitokseen paljon tavaraa. Äidin vaatteita, huonekaluja, valokuvia. Asioita joista on vaan niin tuhannen vaikea luopua.Asut
"Päivä kaunein sammuva onKukka kuolee korvaamatonKun päättyy tääMuisto vain jääKun sä lähdet tänään poisHuomiseen en uskoa voisKun päättyy tääMuisto vain jää"Kaunis muisto jäikin. Äiti sekä isä laulamassa yhdessä lapsuudenkotini olohuoneessa kyseistä Joukon ja
Olen kirjoittanut tätä blogia yli 13 vuotta. Aktiivisesti ja ei niin aktiiviisesti - elämäntilanteen mukaan. Niihin vuosiin mahtuu paljon ilon sekä surun hetkiä - elämää isolla E:llä! Tänään haluaisin hieman iloita ja antaa hetkellisen ajatuksenvirran taas len
Tänään ajattelin kirjoitella hieman siitä, miltä tuntui muuttaa täältä etelästä pohjoiseen, perinteiseen jokisaamelaiskylään Suomen toiselle laidalle! Haluankin siis hieman avata kokemuksiamme liittyen saamelaisuuteen ja havaintoihin, joita kahden vuoden aikan
Tiedättekö sen tunteen kun tuntuu, että tähdet taivaalla ovat vinksahtaneet täysin väärään asentoon ja elämässä tapahtuu hilppasen verran liikaa ei-toivottuja asioita? Meillä on nyt ollut vähän sellaista meininkiä ilmoilla. Kerroinkin edellisessä postauksessan
Ihanaa olla täällä piiiitkän tauon jälkeen! Sormet ovat syyhynneet jo pidemmän aikaa kirjoittelemisen pariin, ja nyt vihdoin päätin kaivaa tietokoneen viimeisten muuttolaatikoiden uumenista herätelläkseni henkiin rakkaan blogiharrastukseni.Näin pitkän hiljaise
Pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa. Syksyn ruska lukuisissa lämpimän sävyissä. Tarpominen tunturiin kaikkea sitä kauneutta katsomaan. Toivottamaan terveiset lähteville siipiveikoille. Tatit ja puolukat. Risottoa sekä hapanta puolukka-kinuskipiirakkaa. Herkuttelun
Suomen pohjoisimmasta kylästä kajahtaa heipäheit kaikille pienen kirjoittelutauon jälkeen! Hiljaisuuteen on ollut monta syytä, mutta ilokseni nyt hiihtolomalla on aikaa taas kömpiä vintille omaan rauhaan kirjoittelemaan ja kertomaan kuluneen kuukauden kuulumis
Ajattelin tänään kirjoitella muutaman sanasen aiheesta, jota olen itse pohdiskellut viime aikoina paljon. Se on aihe, joka nostaa pintaan ristiriitaisiakin tunteita. Vaikka tiimimme koostuu hyvin erilaisistakin persoonista, on muutamia luonteenpiirteitä jotka
...tai pikemminkin sielunmaisemissamme.Haluan kertoa teille nyt paikasta, josta on tullut hyvin merkityksellinen meille näiden kuluneen puolentoista vuoden aikana. Se on paikka, johon riennämme rauhoittumaan aina kun tarvetta sellaiselle on. Vaikka elämme nyt
Luvassa hirveä läjä kuvia. Varoitan näin jo etukäteen. Kulunut vuosi 2023 jää muistoihini hyvin ristiriitaisena. Koin elämäni suurimman surun äitini poismenon myötä, mutta onneksi tapahtui paljon myös ihania asioita. Haluan tässä vuoden viimeisessä postauksess
Ei niin joulukiire, etteikö yhtä postausta ehtisi julkaisemaan - siispä hei kaikille! Ajattelin hieman muistella kulunutta syksyä ja kertoa teille siitä, miltä äiskästä on tuntunut toimia oman lapsukaisensa henkilökohtaisena kouluavustaja. Tilannehan ei ole ai
Eleltiin huhtikuun kymmenettä, vuonna 2023 - 39 vuotis-syntymäpäiväni iltaa. Olimme jo muutamana iltana kuunnelleet takapihalla helmipöllöjen huhuilua, mutta tuona iltana huhuilu kuului erityisen läheltä saunamme lauteille sisätiloihin saakka. Läksin kuuntelem
Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan pitkästä aikaa! Hei vaan kaikille vanhoille sekä mahdollisesti uusillekin lukijoille! Kiva kun olet täällä.Voi sentään, mistähän kaiken aloittaisin?! Aloitetaan nyt sitten vaikka
Heippa hei kaikille - olemme tehneet piiiitkän tauon jälkeen paluun Bloggeriin ja tämänpäiväisen postauksen otsikko jo syyn siihen kertookin.Moni lienee Instagramin tai Facebookin puolelta lukenutkin, että perheemme tulevaisuudensuunnitelmissa on tapahtunut ko
Kohta 10 vuotta siitä, kun oma aurinkoisemme tupsahti maailmaamme. Tänään vietämme siis jo yhdeksättä Kansainvälistä Downin syndrooma-päivää! Downiaiset ovat tehneet ihan mahtavaa some-kamppista tärkeän päivän tiimoilta, mutta ajattelin siitäkin huolimatta kir
Joutuivat tovin suostuttelemaan minua tähän. Lopulta H:n kanssa myönnyimme auttamaan ensimmäisen videon työstämisessä. Olivat aivan innoissaan siitä, että äiskän instaseuraajat lähettivät vinkkejä inhokki"herkuistaan" ja tällainen maisteluvideo vinkkien pohjal
Pakko tunnustaa, en ole koskaan ollut kovinkaan "pullantuoksuinen" äiti (vaikkakin yrittänyt sitä olen). Tykkään kyllä leipomisesta mutta lasten(i) kanssa siihen tarvitaan sen verran harvinaislaatuinen mielentila, että aikasta vähän tulee sellaisia tämänhetkis
Hei taasen! Kuukausihan siinä jälleen vierähti, että jaksoin kirjautua bloggeriin. Uusi pesti varhaiskasvatuksen parissa on verottanut voimista ja iltaisin olen lähinnä keskittynyt omiin pieniin. En ole liiaksi jaksanut stressata ja olen yrittänyt olla itselle
Elelemme jo alkavaa uutta viikonloppua mutta koska edellinen oli niin kovin tärkeä, päätin näin alkuun täällä blogin puolella hieman palailla menneen viikonlopun muisteloihin. Lienee suunniteltua, että W on urosleijona, Piippis ja samanikäinen serkkutyttönsä n
Yhden väliviikon jälkeen Keravan ja Sipoon rajamaastosta kajahtaa iloinen tervehdys blogin lukijoille! Viime viikolla elämässämme tapahtui silmänräpäyksessä pieni mutta samalla suuri muutos ja sain määräaikaisen työn paikallisesta taidepäiväkodista. Nyt viikon
Lokakuu on startannut ja se tarkoittaa sitä, että vietämme kansainvälistä DS awareness-kuukautta. Ajattelin kirjoitella "tietoisuuspläjäyksen" itselleni tyypilliseen tapaan - meidän perheen näkökulmasta.Minkälaisena Downin oireyhtymä siis näyttäytyy meidän jen
Pari viikkoa sitten pienimmäiseni huolestui, kun odotettu Putouksen finaali lähestyy eikä perheen pienimmillä ole vielä omia kangasmaskeja hommattuna ollenkaan. Niinpä ryhtyi hän sitten tuumasta toimeen googlaamaan, että mistä mieluisat maskit kolmikolle järkk
Näin työttömänä/pätkätyöntekijänä sitä ryhtyy tarkastelemaan omaa maailmaansa täysin eri kantilta - ja se ei aina ole vain sekä ainoastaan huono asia. Olen viime aikoina ollut erityisen kiitollinen pienistä mutta silti niiiin suurista asioista, joita omistan j
Niin kuin otsikko asian jo paljastikin, tänään toteutui pienen tytön suuuuri haave! Pikku H teki eilen lopullisen päätöksen siitä, että uskaltaa ehdottomasti mennä korvikset laittamaan ja me vanhemmat annoimme vihdoin sekä viimein suostumuksemme asialle. Tänää
Eilen jo ehdinkin instagramin puolella fiilistellä syysmyrskyjä sekä omaa sisäistä olotilaani niiden aikana. Kun uutisissa varoitellaan saapuvasta puhurista, ryhdyn rutiininomaisesti valmistautumaan tulevaan. Hamstraan kaupasta kynttilöitä ja kaappiin herkkuja
Terveisiä saikkutuvalta! Meidän jengi ehti elää 2 viikkoa normiarkea, kunnes lauantaina illansuussa pienin ryhtyi valittelemaan kutisevaa kurkkuansa. Sunnuntai-aamuna tilanne olikin sitten jo hyvin selkeä - flunssarundi numero 2 starttasi perheessä. Edellisell
Seuraavaksi kuvien puolesta luvassa todellinen hyvänmielenpläjäys! Minulla hurahti valehtelematta tunti jos toinenkin, kun etsiskelin näitä rakkausotoksia vuosien varrelta sekä facebookista että koneelta. Aika voimakkaita tunnereaktioita saivat aikaan.Tänään k
Istuskelen hiljaisessa talossa, keittiönpöydän äärellä. Tietokoneen vieressä höyryää lämpöinen kahvikuppi - jo aamun toinen. On luottavainen ja rauhallinen olo. Jokainen kolmesta lapsestamme ovat koulutyönsä parissa - pienin oikeastaan siihen viralliseen koulu
Olipahan kesä! Juuri kun luulin ettei elämä rankemmin voisi koulia, tirvaisi se jälleen suoraan nekkuun palauttaen minut hyvin pieneksi maanpinnalle. Menetimme rakkaan ystävän loppukesän sateen sekä auringon saattelemana syöpätaistelulle. Vietimme viikko sitte
